Sinä näit hänet, jalkapallon pelaajan, ihmisenä kärsivällisen.
Sinä olisit halunnut olla hänen kanssansa joka päivä, rynnätä suoraan hänen syliinsä.
Jo silloin tajusit, että katsomalla valtameren pintaa ei voi nähdä pohjassa uivia kauniita kaloja.
Näin myös todellinen kauneus tulee syvältä sydämestä, se on sisäistä.
Sinä kerroit hänelle tunteistasi liian aikaisin.
Sait vain haavan sydämeesi takaisin.
Mutta haluatko yhä uskoa rakkauteen,
voimaan, joka kantaa jälleen uuteen huomiseen?
Niin hullulle kuin se kuulostaakin, minä rakastuin kerran tavalliseen vastaantulijaan.
Tunsin, että ilman häntä en ole enää oma itseni, että hän on osa minua.
Ja vaikka hän katosi silmistäni, hän ei silti kadonnut sydämestäni.
En nähnyt häntä enää koskaan,
en tuntenut samaa ketään muuta kohtaan, vaikka yritin uudestaan.
Aluksi yritin kätkeä pettymykseni sisälleni,
ajattelin, että kukaan ei uskoisi minua, kun olin silloin vasta nuori.
Mutta jos ottaa vastaan sen hyvän, mitä Jumala suo, miksi ei ottaisi huonoakin?
Selvisin pettymyksestäni rukouksin.
Se kaikki tapahtui todellisen uskoni löytämiseksi,
pettymys vaihtuikin toivoksi ja lujuudeksi.
Kaiken sen jälkeen, mitä olen kokenut haluan yhä uskoa rakkauteen, sittenkin.
Ja toivon, että siihen uskoisit sinäkin.
Runoja satuja vitsejä ja laulun sanoja: AarreRunot.com
|
Kirjoituksen herättämiä ajatuksia, kommentteja, rakentavaa palautetta, kehuja ...
0 kommenttia (kommentoi)