Löysin pellon pientareelta
nelilehtisen, onnenapilan,
rikkinäisen, repaleisen
kuten elämäin,
tämän päiväinen,
ja niinpä lähdin matkaan
tielle muistojen, entisten,
onnenkoriani kantaen.
Lapsuus muisto ensimmäinen,
sitä muistan kaihoten.
Muistan äidin, isän,
siskot, veljenkin
vietin aikaa onnellista,
aikaa kauniin lapsuuden,
järvenrantojen, kukkaketojen,
onnenkoriani täyttäen.
Tuli sota, kaiken rikkoen,
muistan jyskeen pommien
lapsuusajan tuhoten,
koko maailmain
täysin särkien.
Viereltäni tyhjentyi
nelilehtisistä koottu
onnenkori kukkurainen.
Nuoruusvuodet…nekin koittivat,
syttyi ensirakkaus.
unelmien täyttymyksen
luulin saapuneen
herkkään sydämeen.
kuljin uusin tuntemuksin
toivein hellin, lämpimin
onnenkorihini kaiken kooten.
Liian hauraat oli unelmat.
kestänyt ei rakkaus
nuoruusvuotten kalleus,
rikkeet onnestain
särki sydämein.
kaikki onnenapilaani
mitä tuli elämääni
onnenkoristani tuuli vei.
Vaan vielä saapui kuitenkin
hellä, lämmin onni vierellein.
ehjät oli nelilehtiset
ei repaleiset
onnenapilaat.
vaan niitäkään ei pysymään
kai luotu milloinkaan
onnenkorissani säilymään.
Siksikö sain pientareelta
nelilehtisen, onnenapilaan,
rikkinäisen repaleisen
kuvaks’ elämäin
tämän päiväisen
myös pitkän matkan entisen….
näin tieltä menneitten nyt keräilin
onnenkorihini muistojain.
Runot sadut vitsit ja laulujen sanat: AarreRunot.com
|
Kirjoituksen herättämiä kommentteja, ajatuksia, rakentavaa palautetta, kehuja ...
0 kommenttia (kommentoi)