Mestarin muistolle 28.11.2006
Moniko on lähtenyt Lännen kultaa nuolemaan,
ja jättänyt tyttönsä kyyneleitä vuotain synkkään kuolemaan.
Monikos tyttö silti riisui Marilyn lailla jumpperin,
moniko poika odotti riisumista sen jumpperin.
Monikos on ilosta itkenyt surusta itkenyt,
tai muuten vaan itkenyt.
Monikos on löytänyt pyörän aitan alta,
joka sinne oli jäänyt vaarivainajalta.
Monikos on ottanut pullon aata,
kun anoppi on haukkunut, ethän taida poikarukka osata et maata,
Moneltako kaunis ilta on vaipunut juuri iltaan,
kun on taas saanut muistutuksen anopiltaan.
Monikos meistä on pyydetty aamuteelle,
monikos on antanut vettä kuihtuneelle.
Monellakos meistä on Erkin tauti,
twistaa eikä siitä nauti.
Monenko kutreilla meistä on keikkunut Roston,
monenko huulilla roikkunut Poston.
Monenko elämä on ollut kuolemista,
vaikka katu täyttyy askelista.
Monenko silmissä on ollut orpo katse lapsen eksyneen,
kun pimeys käynyt päälle lailla pommikonelaivueen.
Mut elämässä kaikkein vaikeinta lie,
sen kun hyvin teet, se kaiken aikasi vie.
Silti elämässä ei selviä hengissä.
Runot sadut vitsit ja laulujen sanat: AarreRunot.com
|
Kirjoituksen herättämiä kommentteja, ajatuksia, rakentavaa palautetta, kehuja ...
1 kommenttia (kommentoi)Wau!
Mukavasti ja kuitenkin koskettavasti kirjoitettu. Piti etsiä joka biisi. Ei uppoa kaikkiin vähän nuorempiin, kai? ;)
Kommentoija: devil7 . Kommentti lähetetty: 12.11.2013 10:47 | #876