Aurinko paistaa ja taivaalla on vain jokunen pilvi. Annika ottaa aurinkoa. Radiosta tulee rauhallista musiikkia. Annika on vaipumaisillaan uneen. Hän ajattelee Ristoa, joka on töissä kuumassa, likaisessa kaupungissa.
Risto on juuri täyttänyt 19, Annika on vielä nuori 17- vuotias. Risto on ikäisekseen miehekäs. Parta, vaalean ruskea tukka, suuret jäntevät kädet. Hieman tanakka, turvalliset hartia. He ovat kulkeneet yhdessä jo kahdeksan kuukautta. Niin kauan ajattelee Annika. Meillä on ollut hauskaa. Ristolta pitäisi tulla kirje. Annika nousee ja lähtee postilaatikolle. Ei, ei vieläkään kirjettä. Annika on surullinen, melkein itkee. Onkohan Ristolle tapahtunut jotakin tai jos hänellä on toinen. Annika tulee levottomaksi. Mikään ei luista. Hän menee uimaan, mutta ei piristy. Rannalle saapuu pari nuorta poikaa. Annika on kaunis tyttö, joten hänet huomataan.. Annikalla on pitkät tummat hiukset, ruskeat silmät, sirot sääret ja solakka vartalo.. Annika on pahoillaan, että hänen rauhaansa häiritään. Annika huomaa pian toisessa pojassa jotakin kiehtovaa. Pojat ovat huomanneet Annikan. Toinen istuutuu Annikan toiselle ja toinen toiselle puolelle. Toinen on heistä on Matti ja toinen Kalevi eli Kape.
He ovat tulleet autolla ja pyytävät Annikaa ajelulle. Annika suostuu.
Matti on juuri päässyt armeijasta, on 21 vuotias ja Kape on jo 23, ei enää lapsi. Annika huomaa pian ihastuneensa Kapeen. Hän on kulkenut poikien kanssa melkein kaksi viikkoa. Lauantaina jäleen Annika menee mökille tapaamaan poikia. Mökki on kuitenkin autio ja hiljainen. Missä hänen Kapensa on ja missä Matti ? Annika istuu rappusille. Hetken päästä pihaan ajaa auto. Kape ja Matti tulevat. Kape juoksee Annikan luo ja suutelee häntä. He menevät tansseihin. Matilla on pullo ja he juovat sen Annikan kanssa. Illalla pois tullessa Annika oksentaa, voi huonosti, nukahtaa autoon. Pojat vievät Annikan mökkiin.
Pian Annikan loma loppuisi, olisi palattava kaupunkiin. Ei Annika haluaisi. Viimeisenä iltana Annika pyytä Kapea kirjoittamaan. Kertoo, että hänellä on ikävä. Kape on mukana leikissä ja valittaa myöskin ikävöivänsä Annikaa.
Annika matkustaa kaupunkiin. Siellä hän tapaa Riston, joka tulee avosylin vastaan. Annika valittaa väsymystään saadakseen Riston pois. Annika ajattelee, että hänellä on maalla toinen, oikea mies.
Annika odottaa kirjettä, turhaan. Parin viikon päästä hän menee käymään mökillä. Siellä on aluksi hiljaista. Istuttuaan pitkän aikaa Annika kuulee iloista lapsen naurua. Kape tulee esiin talon takaa. Annika havahtuu, syöksyy Kapen syliin, mutta tämä työntää Annikan sivuun. Sanoo hei, ottaa syliinsä pienen pojan. Annika katsoo hämmästyneenä, huomaa heissä yhdennäköisyyttä. Tässä on lapsuuden naapurini Annika Jokela ja tässä vaimoni Liisa esittelee Kape. Kapella on perhe, miksi hän ei kertonut. Annika juoksee pois. Häntä oli petetty. Annika matkustaa seuraavalla linja-autolla kaupunkiin. Palaa siellä Ristonsa luokse. Tämä kesä oli tuonut Annikalle suuren pettymyksen. Annika käpertyy Riston lämpimään syliin ja vuodattaa ilon ja surun kyyneliä.
Maisa 10.4.1973
Runot sadut vitsit ja laulujen sanat: AarreRunot.com
|
Kirjoituksen herättämiä kommentteja, ajatuksia, rakentavaa palautetta, kehuja ...
0 kommenttia (kommentoi)