Isku selkään
Voi juutas sentään,
se tulloo kohti, kiiltävä piru perkele.
Ka myö munamankelil,
sotkien tultihin uimasest.
Mie parhaimman nöösi kaverin kanss,
kirkast ol ei noit hattaroi paljoa ollunna taivahal.
Siin myö jalkaskäytävää pitkin poikin reunamil,
etheen päin myö mäntiin.
Ko se hullu humalainen tul takkaa airan reunat
kolisten.
Sivalti keulallansa, kaverin tantereeseen.
Minnuu se heittel ko räsyä.
No kaho, ilmass räpiköin ko kananpoika.
ilman siipilöi.
Sattu juutas minnuu, kipiäst selkään.
Jysäht ko pajavasara, katon reuna,
keskelle rankaa, siit yli biilistä raajat hajallansa.
Tömähtäen tien mustaan pintaan.
Tunnotonna raajat sit ol,
punast valuvaa siell sun tääll.
Laverill kipattiin ja autoon,
lyhryt vilkkuen lasareettiin.
Siin hyörivät ympärill niin maar vinhaan,
valkotakit mukas tietävinnään
Vuan empäs luovuttanu,
niin köpöttelin omil jaloil ku ylös petistä pääsin.
Vaikk kuulemma ei kävellä ennään ois pitänny.
Kova nuppi jo silloin ol,
en kuunnellunna viisaita.
Täss sitä vaan mennään etiäpäin,
vieläkin.
Runot sadut vitsit ja laulujen sanat: AarreRunot.com
|
Kirjoituksen herättämiä kommentteja, ajatuksia, rakentavaa palautetta, kehuja ...
0 kommenttia (kommentoi)