 |
|
 |
|
Kun katson läpi näiden jo sumenevien silmien,
taakse jo sammuvien valojen,
näen sen kuinka tyhjää voi olla elämä ihmisen,
kaiken syntisyyden ja pahuuden,
ja kuitenkin kaiken keskellä kauneuden:
uskon, toivon ja rakkauden. (lue koko runo / kirjoitus)
Lukukertoja : 32
|
|
|
Yritän ylittää
kosken kuohuvan
jonka allain
nään
Ei tiedä tuuli tuo
ei tiedä
jääkö luo
vai viekö koski
silta pitkä on. (lue koko runo / kirjoitus)
Lukukertoja : 320
|
|
|
|
|
Toinen kulkee tuskien tiellä
toinen onnensa kukkuloilla
voisiko tiensä kohdata
kummankin tietä tasata. (lue koko runo / kirjoitus)
Lukukertoja : 618
|
|
|
| Toivo |
Kirjoittaja:
Pirkko-Liisa Pölkky |
|
Elämä on iloa ja onnea täynnä,
joskus siihen kuuluu myös suruja ja pettymyksiä. (lue koko runo / kirjoitus)
Lukukertoja : 325
|
|
|
|
Siemenen pienoisen
laitoin alustalleen.
Odotin suuria
pettymys oli
valtava.
Kastelin sua liikaa
kärsit lujaa. (lue koko runo / kirjoitus)
Lukukertoja : 320
|
|
|
 |
 |
 |
 |
