Plip plop plip plop
Taivas hakkaa maata
sataen alas pisaroita
ihmisen muotoisia
muistuttaen jokaisesta nälkää näkevästä,
läheisyyttä kaipaavasta vailla syliä,
puiston puiden varjoihin piiloutuneista ilman kotia.
Sade kastelee minut
ristiinnauliten kiinni tähän hetkeen,
tuntemaani syyllisyyteen, kun ajattelen kaikkia näitä ihmisiä.
Sinä sanoit: "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi."
Enpä siihen pystynyt,
siksi sateessa kävelen nyt.
Milloin pystyisin näkemään alta sateen likaisen
taakse ihmisjoukkujen
elämän ja ajatukset yhden ihmisen,
luomasi kauniin ihmisen?
Runot sadut vitsit ja laulujen sanat: AarreRunot.com
|
Kirjoituksen herättämiä kommentteja, ajatuksia, rakentavaa palautetta, kehuja ...
0 kommenttia (kommentoi)