Ruumishuoneen valot heijastuvat käytävän katosta
maalaten aivoituksiini synkkiä varjoja.
Täällä on paljon ihmisiä,
puheen pulppuavia puroja,
sisimpäni syvänteissä silti niin hiljaista.
En tunne iloa, en liioin
surua ja tuskaa, en kaipausta.
En rakkautta.
Sisimpäni on yhtä tyhjä kuin
seinä, jota tuijotan edessäni.
Sitä katsellessani muistan kuinka
eräs runoilija kirjoitti
että tyhjä sydän ei ymmärrä
olevansa täysi.
Ehkä vielä olin olemassa,
sillä minusta jäi jäljelle
TÄYTELÄINEN
tyhjyys.
Runot sadut vitsit ja laulujen sanat: AarreRunot.com
|
Kirjoituksen herättämiä kommentteja, ajatuksia, rakentavaa palautetta, kehuja ...
0 kommenttia (kommentoi)