Sinun pitkät, ruskeat hiuksesi
laskeutuivat ylleni
happosateen tavoin
ja jättivät ikuiset jälkensä
pintaa syvemmälle...
mutta minä en ole
uusiutuva luonnonvara
...etkä ehkä sinäkään...
tai ehkä sinä uusiudut
vielä jollekulle
minä en sitä
kyennyt tekemään
...edes sinulle...
Siunattu hulluus on kaunista
muttei kaikki hulluus ole siunattua
eikä ainakaan tämä minun
Tunteeton viha
patoaa elämän virran
ja vain kuolema
voi sen laukaista
vihan kohteettoman
ja kohtuuttoman
Kun voimat vähenee
niin loppu lähenee
...mahdollisesti...
Kun Beretta puhuu
niin ihminen vaikenee
...lopullisesti...
Vainajan nään
ja jäljelle jääneen
painavan pään
ja itkevän ääneen
Kirjoituksen herättämiä kommentteja, ajatuksia, rakentavaa palautetta, kehuja ...
0 kommenttia (kommentoi)