Sota suurta surua tuotti
kansalle Kalevan maille
Karjalan maan kunnahille.
Kodeistansa kaikki poistui
aseet jyskivät, lensi kuulat
tykit pauhas, tulta iski.
Kekäleiksi kaikki muuttui;
leikkitanhuat ja puistot
viljapellot, ahonlaidat,
pihapiirit, puiset aidat.
Kaikki muutui mullokseksi
aivan kiviraunioiksi
pusikoiksi, pensastoiksi,
heinäkorsien kodiksi.
Siel`on mennyt lapsuuteni
vuosikymmenten takana
hämärissä muistoissani
kaukaisuuden kainalossa.
Sinne jäivät synnyinseudut
rakkaat kunnaat kaikkinensa.
Mistä taistelleet on muinoin
vaarit, taatot aikanansa;
kotikontuin kaskimaista,
järven ranna poukamista,
hongikkojen hohtihista,
kuusikkojen kuiskinnasta,
kukinnasta niittykukkain.
Runot sadut vitsit ja laulujen sanat: AarreRunot.com
|
Kirjoituksen herättämiä kommentteja, ajatuksia, rakentavaa palautetta, kehuja ...
0 kommenttia (kommentoi)