Kohti valotonta maailmaa kulkien,
sielumme hakevat paikkaansa.
Varjoista mustaa rinnettä nousten,
henkäyksen korvissani kuulen.
Tuuli sen kuiskaa: "pois, kulje pois,
kauas tästä kuvasta seisahtuvasta.
Älä sieluasi koeta muille ammentaa,
yksin voitettava kaikki tummuus sinun on."
Matkaani jatkaen,
tuulen korvistani poistan.
Kuulen miten yön lentävät toisiansa kutsuu.
Toiselle puolen silloin muistoni palautuu.
Runot sadut vitsit ja laulujen sanat: AarreRunot.com
|
Kirjoituksen herättämiä kommentteja, ajatuksia, rakentavaa palautetta, kehuja ...
0 kommenttia (kommentoi)