Suuttui poikani minuun tosissaan,
ja päätti "mä muutan nyt mummolaan.
Sinne oman kodin mä itsellein teen,
luo muurahaispesän, puunkatveeseen."
Ja lapseltain anteeksi pyydellen,
mä hiljaa kysyin arastellen,
eikö äiti ees joskus käydä vois,
jos ulkona kengät riisuisin pois?
Ja kohta jo poikani kasvojen
nään kääntyvän puoleeni hymyillen:
"keitän kahvit, saat luokseni tulla
ja pöydässä ois aina lämmin pulla,
mustikkapiirakan leivon myös kai"
nyt äiti jo tiesi et anteeksi sai.
Ei poika muuttanut mummolaan,
vaan jäi siihen viereeni nukkumaan.
Kun annoin suukon viereen nenänpään,
hän kertoi et ainiaaks tänne jää!
Runoja satuja vitsejä ja laulun sanoja: AarreRunot.com
|
Kirjoituksen herättämiä ajatuksia, kommentteja, rakentavaa palautetta, kehuja ...
0 kommenttia (kommentoi)