|
AarreRunot.com - Lämpimästi tervetuloa!
Oletko mahdollisesti piilottanut kirjalliset aarteesi pöytälaatikkoon? Haluaisit silti tietää mitä mieltä muut ovat kirjoituksistasi? Nyt voit helposti lähettää omat aarteesi muidenkin luettavaksi (nimimerkillä tai omalla nimelläsi) ja samalla mahdollisesti saat rakentavaa palautetta ja kehuja tuotoksistasi. AarreRunot.com on kasvava kokoelma pöytälaatikkokirjailijoiden runoja, satuja, vitsejä, laulun sanoja, tarinoita, sananlaskuja, värssyjä ja sanoituksia. Sana on vapaa ...
|
 |
|
 |
|
| Aika on liian nopea minulle. Eikös myös sinulle? On lapset, mies ja muut ja mahdottoman kauniit lasten hymy-suut. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Yritetään muistaa hyvät ja kauniit muistot.
Olkoot ne kukkasia, jotka kasvaa kukkii
levittäen suloista tuoksua ympärilleen. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Muistot liitty menneeseen,
usein kauemmas kuin eiliseen.
Muistojen kirjo on monenlainen,
jokaisella meistä omanlainen. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Olen ollut,
kuin kukkanen kaunis.
Saanut levätä sylissäsi.
Sinä katsot ja kosketat hiljaa.
Sinä kosketat rakastaen. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Tänä aamuna,
Eulaalia Kenkkunen tuli kylään.
En ollut pyytänyt tai edes kutsunut.
Tuli vain, pitkin puhelinlankoja. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Alkuliemestäkö elämä alkaa
siitäkö nousee kättä ja jalkaa,
olenko ollut ensin kala
tuota en kyllä uskomaan ala. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Istutan siemeniä multaan,
hoidan, odotan satoa.
Silitän omenapuun oksaa,
pyydän kukkimaan,
hedelmiä poimittavaksi. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Kuljin taakkoineni
ne hiersivät olkapäitäni.
-Askeleeni olivat raskaat.-
Eikä ollut paikkaa,
mihin olisin laskenut taakkani. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Tukeasi
kaipaa ystävä
hädän hetkellä
ei sitä kysytä
aikaa
ehditköhän
sitä olla pitää
kuunnella
yrittää ymmärtää
tajuta tuska
käsi käteensä
antaa ja ojentaa
halata lujaa (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Miks olo näin levoton
vaikea unta saada on
pyörin paikallain
mietin tulevaa, mennyttä
kaikkea siltä väliltä (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Olit sä kaunis kuin kukkanen ja minä pelokas, yksinäinen sukkanen. Elementtisi niin rauhallinen ja turvallinen. Tunsin kuinka sinä välitit minusta, niinkuin minäkin välitin sinusta. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
| Ero |
Kirjoittaja:
Annukka H. |
|
| Jo hänet ensimmäistä kertaa nähdessäsi
tuntui siltä kuin olisit tuntenut hänet koko ikäsi,
itsesi kaikkivoipaiseksi. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| On musta maailma.
Rakkautta ei leiju ilmassa.
Mutta kuka muka välittää maailmastamme? On musta maailma,
sitä mustempi mun mieli on! (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Rahisevat huutoni kaiuin läpi porttiholvin, ääneni kuulen, tunnottoman,
huuleni rohtuneet, kuivuneet pelosta, (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Silmäsi leikkivät säteillä tähtien,
tulit vastaan syksyn kuulautta hymyillen.
Olit saapuva auringon nousun lailla,
kun olin valoa vailla.yksyn kuulautta hymyillen... (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Kukki niityllä kaunis orvokki
se loistonsa tielle antoi,
kulki tiellä huoleton kulkuri
joka kädessään kukkia kantoi. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Poika tuo tuulispää,
minun luokse kiidättää.
Syys toi jo ruskan,
poika antoi mulle ruusupuskan.
Heittäydyin sängylle
ja hän seurasi (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Kylläpä runosuonta kutittaa,
kynä se paparille sanoja pukkaa.
On siinä monenlaista iloa,
välillä surujen siltoja. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
 |
 |
 |
 |
|
|
|
|
| Mennä voitko sinne missä kuulet melun vaienneen ja hiljaisuuden soivan,
missä siivetönkin lintu lentää voi,
ja surun jälkeen kansat ja kansakunnat ilakoivat? (lue koko runo / kirjoitus) |
|
| Ilo |
Kirjoittaja:
auringonlasku |
|
| Ilo on tunne jonka tuntee ihminen sisimmässään. Ilo on riemua, naurua ja joskus ehkä itkua. Ilo on tunne, joka auttaa ihmistä menemään eteenpäin elämässä. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Poika oli pieni mutta en välittänyt.
Kävimme leffoissa ja kuuntelimme rakkaus-lauluja.
Olimme onnellisia kunnes tytöt tulivat ja moittivat että minulla on pieni poikaystävä. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
| Olit metsämies
viimeisen päälle.
Repussasi oli milloin
teertä tai metsoa
jänistä tai kalaa,
pyydystit kaikkea
luonnosta saatavaa. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
|
|
|
|
|
|
| Lippuni |
Kirjoittaja:
Erkki Saikkonen |
|
| Nouse lippuni
nouse valkoiseen salkoon
nouse ylle matalan majani
syvän sininen ristisi
sointuen valkoiseen. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Odotan aina tapaavani sinut jälleen.
Kun se päivä on toivon etten sinua näkisikään
kun pelkään, etten näe sinua enää koskaan,
tunnen sinut, katson sinun kasvojasi jotka hymyilevät. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Minä rakastan sinua, vaikka en koskaan sinua saakkaan.
Taivaal tähdet kertoo rakkaudesta, epätoivoisesta rakkaudesta! (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| En haluaisi kaivata,
mutta kaipaan silti,
hän oli siinä kun oli
elämäni hektisin aika,
jolloin häneen rakastuin,
jolloin häneen turvauduin. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| On niin ikävä omiani,
kumpa saisin silitellä
kosketella käsilläni
katseellani hyväillä.
Ovat kaikki kaukana. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Minä avasin muistojen kukkaron.
Sieltä poimin muiston kauniin.
Orvokin, tumma silmäisen,
kerran löysin.
Sen sinulta sain. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Elämän alusta ehkä rakennan. Jos siihen mahdollisuus annetaan.
Rakastuin, se virhe kai oli, taas sain murskatun sydämen, vaikka kuinka yritit väittää ”meillä vielä mahdollisuus on.” (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
| Tänään olet mielessäni äiti,
kuolemastasi pitkä aika.
Opetit meille lapsillesi
jokaisen ihmisen kunnioituksen
sellaisena kuin he ovat. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Sinä kaunis kultahiekka
Laskeudu sisimpääni ja luo uusi alku.
Mutta mille pitäisi luoda uusi alku?
Kesä! Sille se pitää antaa. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Pieni muurahainen,
raahaa itseään suurempaa taakkaa.
Vakaasti mennä piipertää
kohden määränpäätä.
Tietää tarkalleen suuntansa. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Valkolehdokki,
kukkanen kaunis.
Vieläkin tuoksusi tunnen.
Silmäni suljen,
muistoissa kuljen,
kauas nuoruuteen. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Metsätietä kuljen, hiljaa verkalleen.
Tuoksu jostain tulvahtaa!
Mikä täällä tuoksuukaan
niin hennon ihanalle? (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Seison kuin konserttisalissa
aitiopaikalla.
Äänet sulautuvat yhteen
ilman kapellimestariakin.
Oli pakko pysähtyä
jäädä kuuntelemaan (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Aamuneljältä
heräillä kauniista
kauniimpaan
keväiseen aamuun
sanatonna
kuunnella säveliä
ystävien
lirkuttelevien (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
| Herra, tule tähän sieluun, vapisevaan, hauraaseen.
Rauhasi anna mieleen, uskon liekki jälleen sytytä sydämeen. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
| Silloin kun käki aamulla kukkuu, useimmat siellä kuitenkin nukkuu.
Sitten kun ihmiset aamulla heräilee, niin jotkut jo marjoja keräilee. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
| Meitä lähestyy ikuinen, pohjaton ja täydellinen pimeys,
läpitunkematon, muuttumaton hiljaisuus.
Ovatko asiat joita pelkäämme unohdus ja ikuisuus? (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Kuin kaunis uni aamun tullen,
kuin ruoho joka hetken kukoistaa,
niin myös ihminen kerran kuihtuu ja katoaa. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Puhalla hiljaa mun purjeeseen,
kun matkaan täältä ikuisuuteen.
Keinuta venettä aalloilla hiljaa,
on siihen helppoa nukahtaa. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
| Liian lyhyeksi jäi lapsuuden aika,
pois jäi sadut ja taika.
Sortui rakennetut hiekkalinnat,
unelmat yhteiset pirstaleina. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Lauri, melkein neljä vuotta tuumaili isomummolleen:
"Minulla on kaksi lasta ja kyllä on raskasta hoitaa."
Pienen hetken jälkeen tuumasi:
"Ja kohta tulee kolmas, kyllä on raskasta." (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Miten hyvää ruokaa
äiti/isi laittoi viikonloppuna
kysyin 2v.
´ei meillä ole kattiloita´
ei voinut laittaa...
uskokoon ken tahtoo (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
| Seisoi mies mustissaan, kuppilan kulmilla yksistään.
-Ajoiko sisälle ankeus arjen, vaiko jano juoman jouvuttavan. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
| P eeveli
M inua
S iunatkoon!
Kiukuttelen
Vihoittelen
Turhaa hypin sinne tänne!
Punainen tulimeri
Masennus
Ahdistus
Sekasotku (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
| On monta syytä muistaa PÄIVÄ NAISTEN,
niin nuorten, vanhain, kaikkein kaunokaisten.
Kuin mummin, äidin, kullan oman armaan,
he ansainneet on huomion sen varmaan. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
|
|
|
|
|
|
| Elämä |
Kirjoittaja:
Marjaterttu |
|
| Äiti huolta kaikesta kantoi
Äidilliset neuvot aina antoi
Tansseihin kun lähdin usein
Tarkisti äiti hiukseni, vaatetuksein (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
| Jospa saisin käsiini
palan taivaansineä.
Siihen sitten kirjoisin
kultasiipi enkelin.
Sinulle sen lähettäisin
rakkain onnen toivotuksin. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
| Kun perheen kuopuksesta koululainen tulee.
Arki monella tapaa muuttuu.
Kun viimeisenä esikoulupäivänä.
Omaa lokerikkoa tyhjennettiin. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
| Kanalassa kaaos painaa, naapurit oli ottanut kukon lainaa.
Nyt on kiire ja hoppu, koska kanamunat ovat loppu. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Näin nöyrtyi Jumala tullessaan
toi armon mukanaan maailmaan,
ei olisi toivoa meillä nyt
ellei olisi Jeesus syntynyt. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
| Sie etelästä olit, mie Karjalast,
ja piti lähtee suamaan kuntoa paremmaks.
Hait tanssiin minnuu ja kahoit silimmiin,
heti tuntu kuin ois piässy näyttelijäks filimmiin. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Koen onnen, nautinnon kanssasi sun,
olet rinnallain vielä kun harmaannun.
Et jätä minua koskaan, tiedän sen,
on elämä kanssasi onnellinen. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
| Kilpi |
Kirjoittaja:
Henri A |
|
| Tein parhaani jotta olisit haavoittumatta.
Mutta kukaan ei selviä elämästä loukkaantumatta.
(Et edes sinä RAKKAIN) (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Oppiapa rakastamaan
niin kuin Kristus meitä rakastaa,
ystäväänsä kaikkine virheineen,
omana itsenään, aitona. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Tuolta hän tulee,
rakkaani!
Painauduin syliisi,
olimme vain sinä ja minä.
Oli meidän rakkautemme.
Nuoruus ja elämisen riemu. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Poika kätensä tytölle ojentaa,
tyttö ujosti eleeseen vastaa.
Käsikkäin he kulkevat,
kohti merenrantaa suuntaavat. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
| Yksinäinen nakkimakkara jääkaapissa
katseli tomaattia kaihoisasti.
Kuoreton olen, miksi niin?
Puhkesi hän kyyneliin. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Menneisyydessäsi on takana olevia tehtyjä töitä, tekemättömiä töitä,
sanottuja sanoja, sanomattomia sanoja. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Elämä Jumalan ja lähimmäisien yhteydessä on viisautta,
voima on sitä että osaa tehdä omaa elämäänsä koskevia valintoja,
rikkautta on Herran sanaan juurtunut sydän: aarre taivaassa. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
| Kaikki loppuu aikanaan. Niin sanotaan.
Mut ees hetken pidempään ois voinut kestää tää.
Kai sä tiedät sen, pahaa mä tarkoittanut en.
Sun kanssas hetken vain olin onnellinen. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Olet minulle kuin rakkauden enkeli
jonka luokseni kohtalon tuuli toi
näin sydämmeeni täyttymys lenteli
ilman sinua en elää voi (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Jeesuksesta näin vain laulelen
Häntä kuitenkaan tunne mä en,
toivon, että sen myöhemmin kokea saan
jätän taakseni syntisen maan. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Hämeenlinnan kirkon rappusilla
riisiä vasta vihittyjen ylle heitetään.
Vasta vihityt vanhaan autoon Cadillaciin
nousevat ja Hauholle sulhasen kotiin ajavat.
Siellä juhlat pidetään. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Israel, Jumalan luvattu uusi maa. Siksi kansa saa tehdä mitä haluaa. Ja kristityt kaikkialla maailmassa tämän hyväksyy. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Jumalan virta on vettä täynnä. Karjan laitumet pisaroi, vaarojen rinteet täyttyvät kukkasin ja pellot verhoutuvat viljasta. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Katso kirkkauteen Luojan luomaan,
silmä kohdata saa auringon.
Pyydä Jeesus rauha meille tuomaan,
silloin en voi olla levoton. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Kuljetaanko yhdessä, se kysyi multa. Ja mä matkaan lupauduin. Mutta kohta matkaan mutkia tuli. Aina kun se uuden tapasi. Tuo kaunis, tuo kaunis mut unohti. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Kuka mua täällä oikein kuskaa
ylös katsoen nyt kyselen,
tunnen usein pelkoa ja tuskaa
voimaton on yksin ihminen. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Oli kysymys Vantaan, Helsingin, taikka valtakunnan asioista. Koskaan asukasta, kansalaista ei kuunnella. Jokainen poliitiikko puolueeseen katsomatta alla vaalien meille itseään kehuu. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Maailman loppua nuo uskovaiset mulle povaili. Mistä ne mukamas tietää, kun ei sanonut Jeesuskaan tietävänsä. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Maantietä kuljen vain.
Työttömänä tietä taivallan ja mietin,
miksi Suomi mulle hylkiön tien kuljettavaksi antoi. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Menneitä ei takaisin saa. Tehtyjä tekemättömäksi et lain sä saa. On siis turha hautautua historiaan ja virheitä surra menneitä. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
| Muutos |
Kirjoittaja:
Velimarkku |
|
| Nyt Jeesukselle tahdon antaa koko elämän
on aika tehdä jotain parempaa,
mä tahdon saada sisimpääni paljon enemmän
mitä tältä maailmalta saa. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Kun mä oikeassa oon. Niin mun ei silloin tartte muita kuunnella. Oltiinpa sitten kirkossa, perhe-elämässä, koulussa, liikenteessä, työelämässä. Ties missä. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Mä tulen ja mä meen. Mä tulen ja mä meen. Joku ain työssä on. Toinen ei taas työstä piittaile. Menee ja tulee ja kulkee vain. Sanoo vain. Mä menen ja tulen. Rakastuin. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Oi Sirpa, Sirpa. Muistatko sen? Sen kuutamoyön, kun Juuassa me ojaan ajettiin ja me yöksi yhteen latoon päädyttiin. Oi Sirpa, Sirpa. Se oli kaunis yö alla taivaan. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Ota rento tyyli sijaan järkevän,
muuten täällä aina saa
yksin murjottaa,
kulmahousut pane naulaan
solmio ei sovi kaulaan
muu kuin pipo, tuntuu päätä särkevän. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Rakkaus, usko ja toivo. Mitä se on ihmiselle? Toivossa oli hyvä elää, mut sitten toivo delas,sanoi lapamato. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
| Saint |
Kirjoittaja:
ShadowDude |
|
| Let my lies swallow you
when I strike a knife through you
I see you crying and bleeding
but I just start laughing (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Vaikka kuljenkin tietä nyt kaitaa
tahdon paljon mä matkustaa,
katson toiselle puolelle aitaa
synti maailmaa vain valloittaa. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Soi kaikkialla taivaan alla
taas kiitoslaulu jouluinen.
Ja Luojan suuren tähtitaivaan
nään yllä maiden valkeiden. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Ensimmäistä kertaa kun mä silmäni avasin,
niin suhun rakastuin
sinun silmäsi, hymysi, vartalosi
saavat kehoni värähtelemään (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Syksy jälleen saapui. Pimeys kaiken saartoi. Syksyllä talven valta. Alla vesisateen jo lähellä on. Kohta maa lumesta valkoisena hohtaa. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Kaukaisimpaan rantaan kuljettaa
tuuli tuhat illan unelmaa.
Yksin seison rannalla, katson meren kuohuja,
ne paiskautuvat kylmään kallioon. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Se oli mun onnen päivä, kun ajokortin mä sain. Sain vapautta liikkua, ja kuinka nautinkaan, kun menoni saatoin suunnitella ilman bussien, junien aikatauluja. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Yössä syvässä kännyköiden tekstiviestit kiirii ja sähköpostit viestiä viestittää. Ylitse Länsimäen katujen kirkonkellot kumajaa. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Ystäväni. Paras Ystäväävääni, kun kerroin sulle seen, ystäävyyden oikeen rakkauden. Ystäävääni kun olit pienen hetkeen!
Ystäväni. Mun ystäävääni!! Ystäväni! Ystäväni! (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Yössä matkaa teen. Alla tähtien mennyttä kesää muistelen ja ihmisen elonkaarta kummastelen. Autoradiossa jotkut vihreät proffat pamlaa tän pallon tulavaisuudesta. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
| Suru |
Kirjoittaja:
Annukka H. |
|
| Usvaiseen, pimeään epätietouteen kai maalasin sieluni maisemaa,
huomasin kyynelten sumun läpi katsoa valoa sarastavaa. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
| Turkulaisest mamma plaras tarjouksi
äijä hilja sohva reunal hörppäs kaffe.
Kyl maar oikke meitä siinä oli kolme
kolme turkulaist ja pöyräl kuppi kaffe. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Saimme ikuisen onnen ja päällemme pettämättömän kannen. Rakastan sua, sä varmaankin myös mua. Tulin joskus kerran ovellesi ja käskit painaan pääni sun povellesi. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Kun katson läpi näiden jo sumenevien silmien,
taakse jo sammuvien valojen,
näen sen kuinka tyhjää voi olla elämä ihmisen,
kaiken syntisyyden ja pahuuden,
ja kuitenkin kaiken keskellä kauneuden:
uskon, toivon ja rakkauden. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Jos olisi minulla valta,
omani minä ottaisin.
Syliini heidät sulkisin.
Jos olisi minulla valta,
surut pois minä pyyhkisin.
Ilon antaisin tilalle. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
|
|
|
|
|
|
| Elämää |
Kirjoittaja:
Raikuli tyttö |
|
| Tässä minä kirjoittelen
ulos tuotan tunteitani.
Meitä on niin monia,
jotka olemme kulkeneet
näitä samoja tuskan teitä. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| On meillä vaimon kanssa sentään onnellinen suhde
ja seksi onkin useimmiten ainut iltapuhde,
se miehellekin riittää
kun vaimo siitä kiittää. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
| Näin unta, että sain työpaikan. Vaan kävi kuten nälkäiselle,joka unessaan näki itsensä herkkujen ääressä mässäilemässä. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Aaltoileva väsymys tuudittaa minut unien mereen,
seilaan haaveiden laivalla
kaukana tästä todellisuudesta,
matkani majakkoina toimivat tähdet. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
| Mestari!
Tässä minä olen, aasin varsasi
arkana ja pelokkaana kysellen.
Kiitos läsnä olostasi.
Kiitos elämäleivästä,
kiitos raikkaasta vedestä.
Niillä Sinä ravitset nälkäisen, janoisen
aasin varsasi. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Sinä olet taivas, minä olen maa,
olen joki joka kaipauksensa kyyneleissään kuljettaa.
Kaipaan vierelleni toista ihmistä ja Sinua, Jumalaa. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Kaikkivoipa ei kukaan meistä täällä ole,
tunteetkin kestävät vain aikansa.
Sisäisen rauhan voi löytää Herraan turvatessa. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Sain purkaa tuskani, kaipuuni.
Sinä kuuntelit minua Herrani!
Sinun lohtusi täytti sydämeni.
Sain uupua, tyyntyä syliisi (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Helisevä naurusi kertoi
Luojan rakkaudesta.
Silmäsi säteilivät
kertoessasi Jeesuksesta
Hänen armostaan.
Ihmeitä tekevästä Mestaristasi
sinä kerroit.
Syntien sovittajasta. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Palaan muistossain menneeseen aikaan
silloin lähdin mä luotasi pois,
kuinka paljon miettiä saikaan
eikö takaisin päästä jo vois. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Valo aurinkoa kirkkaampi ja lunta valkeampi
läpi sieluni leikkaa miekkaakin terävämmin
lävistäen koko sydämen. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Sinun rakkautes virta,
solisee ja ilosta pulpahtelee.
Pienen ihmisen sydämen kokonaan,
Armo virtasi puhdistelee. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Niin hiljainen, nöyrä olet Jumalani.
Hiipii sanaton kaipaus, olet elämäni.
Olet autuuden lähde, josta janooni juon,
itseni annan, kaiken eteesi tuon. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Siunaa aitona ja nöyränä
niin voitat omaksi elämän ikuisen
Olet tärkee Isälle Kalleimmalle
ja armoa saat sisimmälle (lue koko runo / kirjoitus) |
|
| Tänään |
Kirjoittaja:
Raikuli tyttö |
|
| Tänään tuntuu, etten jaksa
eteenpäin mä laahustaa.
Elon murheet, pienet suuret,
tahtoo minut lannistaa. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Sanassa tuodaan se kaikille julki,
miksi Jumala ihmisten joukossa kulki.
Ei ymmärrä lapsi ei aikuinenkaan
Hänen rakkautta, ei armoaan. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Kuuleeko Herra tämänkin rukouksen,
antaako Hän rukouksiini vastauksen?
Pelko jo pois väistyy, rakkaus vallan saa. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Kun loppuneet ovat laulut laulajan
ja uupuneet askeleet pienen kulkijan,
tulethan luoksein yhä uudellen,
kuljethan kanssain uuteen huomiseen? (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
| Harmaa selkä maailmalle käännettynä, hän istuu pianonsa ääreen.
Valuttaa kaiken mitä enää annettavaa on, kaikuna sen kauniiseen ääneen. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
| Minä vihaan sinua
koska viet minulta kaiken
enää et kuulu elämääni
sillä tahdon aidon rakkauden
jonka kanssa voin elämäni jakaa (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Minulla on ystävä, joka ei jätä eikä petä.
Uskollisesti lähtee mukaani satoi tai paistoi.
Odottaa minua, jos viivyn ei kuulu moitteen sanaakaan. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Ei ystävyyttä voi ostaa eikä myydä. Jos voisi se ei olisi minkään arvoinen. Ystävyys on sielujen sympatiaa, johon tarvitaan kaksi samanhenkistä ja loppu on sinusta kiinni. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Tarkoituskin ollut lie
opettaa lapselleen
kulkea elämän
niin mutkikas tie
oikomatta liikaa
totuudessa pysyen. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Äitini mun
todella kaunis
pulleahko
lämmin syli
aina valmis
oli hän auttamaan
itkemättä en
ainuttakaan
Äitienpäivää
enkä arkeakaan
voisi oppejansa
unohtaa
KIITOS ÄITI (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
|
