|
AarreRunot.com - Lämpimästi tervetuloa!
Oletko mahdollisesti piilottanut kirjalliset aarteesi pöytälaatikkoon? Haluaisit silti tietää mitä mieltä muut ovat kirjoituksistasi? Nyt voit helposti lähettää omat aarteesi muidenkin luettavaksi (nimimerkillä tai omalla nimelläsi) ja samalla mahdollisesti saat rakentavaa palautetta ja kehuja tuotoksistasi. AarreRunot.com on kasvava kokoelma pöytälaatikkokirjailijoiden runoja, satuja, vitsejä, laulun sanoja, tarinoita, sananlaskuja, värssyjä ja sanoituksia. Sana on vapaa ...
Lahja? Katso huikeat lehtien kampanjatarjoukset. Klikkaa tätä heti. HUOM. Jokaiseen kampanjalehtitarjoukseen sisältyy upea ja arvokas tilaajalahja.g(19186512)a(1708844))
|
 |
|
 |
|
| Aika on liian nopea minulle. Eikös myös sinulle? On lapset, mies ja muut ja mahdottoman kauniit lasten hymy-suut. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Haaveet haihtuvat kuin syksyiset lehdet myrskytuuliin. Päivät toisiin vaihtuvat ja toiveet toteumatta jäävät. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Kylmänkalpeassa yössä he huhuilevat toisiansa.
Mutta he eivät kuule...
Ovatkohan sielut jäätyneet,
vaikka kasvihuoneilmiö vallitsee (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Yritetään muistaa hyvät ja kauniit muistot.
Olkoot ne kukkasia, jotka kasvaa kukkii
levittäen suloista tuoksua ympärilleen. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Muistot liitty menneeseen,
usein kauemmas kuin eiliseen.
Muistojen kirjo on monenlainen,
jokaisella meistä omanlainen. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Mimmotten iso mies.
Löntystää pellon reunaa,
hirrest veistetty karju.
Harppoen talojen välliin,
tien reunast poiketen. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Pimeys
Pimeys ei mitään,
varovainen valon kajo kaukana, tie jatkuu taival pitkä, tietoisuus
aamu tulee meistä. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Hyväili tammikuu ihoani kipristäen pakkasen huuruissa kylmän kourissa punaiseksi nipistäen rakasti tuimasti intohimoisena kylmyyden kourissa (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Oi ihana onnen aika kun elämä runona soi tummien lumojen taika se hehkua sointuen toi oli runoa metsän puissa (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Neulon, lankakerä pyörii,
puuttuu vain kissa.
Sateinen sää, kotona lämpimässä
ja kuivassa, miten viihdyttävää. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Anna minulle aikaa
hetki tai kokonainen kesä.
Ole lähellä jos tarvitsen,
surulle on aikansa,
anna minun itkeä. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Se on kuin päiväunelma, jossa unta ei näy. Yöt ovat niin pimeitä talvisin ja päivät ilmaantuu yön jälkeen päivänsäteenä, jossa unta ei tule. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Mihin ne vuodet karkasi
miettii vanhus yhdeksänkymppinen
Nuorena leipää tienaamaan
viisivuotta sodassa kului
muistoissa aika perheen (lue koko runo / kirjoitus) |
|
 |
 |
 |
 |
|
|
|
|
| Laiskotellen, lekotellen, niitä näitä mietiskellen, tassujansa venytellen
iso kissa aatoksissa
heinäpäitä katselee
maailmaa katselee. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Krui-krrä, ilmasta kuulin kun kurkien saapuvan näin. Kevät on tullut, sen tunsin lintuin lentäissä pohjoista päin. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Punkero
..on ainakin kolme talvea
hyppinyt pihallani..
siis rusakko
toi kolme pikkuista
haistelemaan, mistä talvellakin
ruokaa saa (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Alaston puu on kuin vanha ihminen
sen lehdet ovat maassa,
niin kuin ihmisen elämät vuodet jalkain juuressa. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Aurinkoinen päivä
hymyili aamusta
pilvet erehtyivät
pois pakenivat
yksi kerrallaan
Se loisti kauniimmin
kuin koskaan (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Ei kertonut vanhus
..sanonut paljon mitään..
toi villalankaa..
sanoen..
ehtisitkö kutoa uudet
entiset rikki menneet. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
| Elämä |
Kirjoittaja:
Sirpa-Kaarina K. |
|
| Mitä on elämä?.......iloa, rauhaa, rakkautta, onnea, pakahduttavaa riemua, surua, tuskaa,vihlovaa kipua. Elämä! Mitä on elämä? (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Laivan runkoon aallot hakkaa
on kylmä ja myrskyinen yö
tuuli se vonkuen ulvahtaa
ja rakeet tuimina lyö
kun meri on kylmä ja kuohuva
vesi vaahdoten myllertää (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Kaikki asiat on tarkoitus tapahtua kun on sen aika. Vielä meidänkin lamppumme sammuvat, mutta siksi me tässä olemme vielä, jotta voisimme luoda elämän paremman (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Laatikkoon unohdettu
löydetty, heitetty pois
syntynyt ajatusten alakulossa
valmiiksi tulematta
leikattu laikkaleikkurilla (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Arvoisa Herra Alzheimer.
Sinä tulit kutsumatta,
tunkeuduit meidän elämäämme.
Asetuit asumaan vaivihkaa,
Salaa työnnyit, luikertelit.
Vähitellen rikoit ihmistä,
pala palalta teit työtäsi. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Seitsentoista vuotiaana
kihlasi sulho
morsiamen
Rakastuivat heinäpellolla
keskellä sotamyrskyjen
Ei kulkua tiennyt
kohtalon
kumpikaan (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Itkin
koko pimeän talven..
pelkäsin
sinua kevät..
tuletko
arastellen kaivaudut
esiin..
voimallasi sytytät.. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Olen ollut,
kuin kukkanen kaunis.
Saanut levätä sylissäsi.
Sinä katsot ja kosketat hiljaa.
Sinä kosketat rakastaen. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Harmaat kuivat hapsottavat hiukset.
Suuret poskille yltävät pussit silmien alla.
Ruttuiset, rohtuneet ja sinertävät huulet.
Leuan alla vetelä ihrapussi. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Lähteä kuulaaseen
syysiltaan
Grillaamaan kesän
päättäjäiset
oli niin upea
tuo hämäräinen
tähtien tanssi
taivaallinen
puolikas kuukin
pilkotteli (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Olipa kerran saimaan rannalla riippakoivu ja penkki, joka oli täynnä runoja.
Rakkautta, kaipuuta, ikävää.
Kävin sieltä hakemassa monen monta rakkausrunoa. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Tänä aamuna,
Eulaalia Kenkkunen tuli kylään.
En ollut pyytänyt tai edes kutsunut.
Tuli vain, pitkin puhelinlankoja. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Kysymykset vastausta vaille jää kuten Joensuun lyseossa aikanaan, kun historian opettaja multa kysyi, että milloin Suomen talvisota alkoi. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
| Lapseni |
Kirjoittaja:
Kaisu Luokkanen |
|
| Lapseni:
Jos voisin ottaisin pelot,tuskat ja jännityksen pois.
Jos voisin antaisin sydämmeesi lokeron jonka voisit avata ettei pelko asettuisi kehiin. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Alkuliemestäkö elämä alkaa
siitäkö nousee kättä ja jalkaa,
olenko ollut ensin kala
tuota en kyllä uskomaan ala. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Syksyn hento kellokukka yrittää ponnistellen kohota maasta kukkiakseen vielä hetkisen kaunistaakseen maailman pimeyttä (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Minä piennä ollessani
paitaressuna pahana.
Sodan vielä pauhatessa
nälkäisenä nukkumahan
ruuatta rukoilemahan
siunausta yön selälle
varjelusta maailmalle. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Istutan siemeniä multaan,
hoidan, odotan satoa.
Silitän omenapuun oksaa,
pyydän kukkimaan,
hedelmiä poimittavaksi. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Paha viha ain on ihmisen sydämessä asustanut. Muisteleppa tarinaa Kainista ja Aabelista. Kain sydämestään pahan valloilleen päästi ja veljensä tappoi. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Olen yhden savun kylä vain,
joukossa toisten yksinäisten,
aikanaan talooni katon sain,
asuin leveästi majaillain. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Pienen pieni
..ihminen
tunnen olevani
..kaikkeuden edessä
rakkaudessa..
suuria sanoja ei löydy..
..köyhyys tunkee
sisimpääni..
armoa ei anna..
..kuljen paljain jaloin. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Olet kuin tutkimaton
ulappa.
Kuin tunturia suuteleva
tuulen vire.
Olet kuin aavikon
kuuma hiekka.
Kuin kesäinen polttava
tuli. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Kuin haaveunta vain
syliisi matkata sain
tunne oli kuin kuumaa laavaa
toiveitteni todeksi saamaa
tuota ensitapaamista unohda en (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Minun elämäni ei muistuta rautatietä,
ei kulje samaan suuntaan
päivästä toiseen.
Se muistuttaa riepumattoa,
sitä on pesty ja
siihen on jalat pyyhitty. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Ruusun väri on punainen, joka hohtaa sisällä maljakossa ulospäin sisällä valossa auringonpaisteessa. Ruusunnuppu heijastaa sen johdosta elämäniloa ja se muistuttaa rakkaudesta, jossa on toivoa! (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Sinun tunteesi
tärkeät ovat
kuuluu läheisyyteen
aistia herkästi
sanomattomat sanat
eleesi viattomat
kuuluu rakkauteen. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Kuljin taakkoineni
ne hiersivät olkapäitäni.
-Askeleeni olivat raskaat.-
Eikä ollut paikkaa,
mihin olisin laskenut taakkani. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Tukeasi
kaipaa ystävä
hädän hetkellä
ei sitä kysytä
aikaa
ehditköhän
sitä olla pitää
kuunnella
yrittää ymmärtää
tajuta tuska
käsi käteensä
antaa ja ojentaa
halata lujaa (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Miks olo näin levoton
vaikea unta saada on
pyörin paikallain
mietin tulevaa, mennyttä
kaikkea siltä väliltä (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Varpunen pieni ja vaatimaton,
Isän hellässä hoidossa on.
Täysin rinnoin Isää ylistää
ja päivän eineestä kiittää. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
| Väylä |
Kirjoittaja:
Pekka Makkonen |
|
| Näin virtaavan veden
sulattavan väylää jääkanteen
Mekin haluamme löytää
oikean uoman ajanvirrasta
Päästäksemme päämääräämme (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Anteeksi pikkusisko
soitin sinulle
hiljaisen itkun
sanattoman pyynnön
huokauksen kuulin
et halunnut joulun
tulevan
et halunnut enää
olla taakka (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Epäonnenpäivänäni päiväni on fiilistä täynnä,johon luottaa kuitenkin vaikka teoriat vastaisivat odotuksiani ja joka ei vain tapahdu! (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Hetki aikaa. Milloin avaruus oli kirkas ja valoa täynnä milloin katosi kirkkaus, milloin elämä tuo pieniä iloisia säteitä tihkuva maailma. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Siitä on jo vuosia,kun tällä Munkkiniemen puistotiellä viimeksi astelin. Joulukuussa tuhatyhdeksänsataakuusikymmentäviisi salama matkan katkaisi. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Olit sä kaunis kuin kukkanen ja minä pelokas, yksinäinen sukkanen. Elementtisi niin rauhallinen ja turvallinen. Tunsin kuinka sinä välitit minusta, niinkuin minäkin välitin sinusta. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Katselen sielunpeilistä maisemia
menneitä heijastuksia
mustia
Upottaa pettymyksen suo
askelten alla
jalat vajoaa. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Katselen kaukaista rantaa.
Edessäni siintää mahdollisuuksien saari,
jonka luokse en pääse,
koska en jaksa soutaa. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
| Ero |
Kirjoittaja:
Annukka H. |
|
| Jo hänet ensimmäistä kertaa nähdessäsi
tuntui siltä kuin olisit tuntenut hänet koko ikäsi,
itsesi kaikkivoipaiseksi. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| On musta maailma.
Rakkautta ei leiju ilmassa.
Mutta kuka muka välittää maailmastamme? On musta maailma,
sitä mustempi mun mieli on! (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Kultaisena loisti aurinko joka vain sinun nimeäsi toisti.
Poika kietoi kätensä minun kaulani ympäri ja rutisti. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Rahisevat huutoni kaiuin läpi porttiholvin, ääneni kuulen, tunnottoman,
huuleni rohtuneet, kuivuneet pelosta, (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
| Ajatukset palaa vielä, vanhaan verkatehtaaseen
muistan kuinka salaa siellä, harhaan johtaa askeleet
hämärässä meitä veivät, käytävältä huoneeseen
Kumpi meistä enkeleistä, tullessaan toi perkeleen (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Ravintola Länsituvassa sittaan ja
olutta kittaan ja sä liihotat pöytään.
Vaan sulle sanon. Mee toiseen pöytään sittaan.
Huono nainen. Huono rakkaus. Ne hyvän
huomenen mieheltä pois hukkaavat. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Jenni oot kiva ja ihmeellinen.
Laulus kuin laulu on peipposten.
Se sointuu ja taipuu kuin
silta päälle meren ja maan,
sitä tulen mä aina ajattelemaan. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Kolea syyskuun alkuilta
Pritsumajan terassi
Mikä saa sinut katsomaan vierasta suoraan silmiin
niin sinisiin, arvoituksellisiin (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Silmäsi leikkivät säteillä tähtien,
tulit vastaan syksyn kuulautta hymyillen.
Olit saapuva auringon nousun lailla,
kun olin valoa vailla.yksyn kuulautta hymyillen... (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Kukki niityllä kaunis orvokki
se loistonsa tielle antoi,
kulki tiellä huoleton kulkuri
joka kädessään kukkia kantoi. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Harmaata ohimolla
se sopii sinulle
MIKÄ MIES?
Naiset hurmaa
Alta kulmien katselee
Onko ihanampaa miestä?
OLEN RAKASTUNUT!!! (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Tapasin pojan vaaleatukkaisen jolla oli siniset silmät ja säkenöivä hymy.
Poika tuli luokseni ja naurahti. Nauroin ja katsoin poikaa sinisiin silmiin.
Kävelimme kunnes poika sanoi: "Oletpas sinä söpö." (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Poika tuo tuulispää,
minun luokse kiidättää.
Syys toi jo ruskan,
poika antoi mulle ruusupuskan.
Heittäydyin sängylle
ja hän seurasi (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Eläinkunta, kasvikunta, kivikunta - Esplanadia pitkin kävellessäni totean, että homo sapiens kohtelee hellästi kivikuntaa, huomioi kasvikunnan ja unohtaa eläinkunnan.
Lämmitetty katu ja pankkien palatsit: eivät ne pakkasella palele! (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Ihminen elää voimissaan auringon loisteessa hehkuu sateen vilvoittavassa hurmassa hän nauttii elämänsä makeista hetkistä nuoruudestaan… elinvoimistaan. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Kuinka suureksi on minun kasvettava
Ymmärtääkseni oman pienuuteni
Miten paljon on minun luettava
Tajutakseni kuinka vähän tiedän (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Joka päivä tuohon törmäät. Lähimmäiseen, jolla on vain negatiivisia ajatuksia. Maailmassa ei oo, ei voi ollakkaan mitään positiivista. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Kuihtuneen ruusun terälehden rapsahdus,
tippuessaan mahonkiselle pöydälle.
Ääni kaikuen paljaista kalpeista seinistä. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Mitättömyydestä,
Rikotusta ruumiista
ehjäksi ihmiseksi.
Kasvava sielu,
tilan jättimäisen tarvitsee kasvuun. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Aikamme häipyy
kuin taivaan kiitävät pilvet.
elomme huojuu
kuin väsyneet liitäjän siivet
kaipaus yltyy
ja mieli on levoton
voisitko auttaa,
ja oveasi raottaa. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Mieletön maailma.
Hektinen syke vie
heikon ihmisen
mennessään.
Voimaa olla pitää
sielussa
Vahvana seistä
Tuulessa maailman (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Kylläpä runosuonta kutittaa,
kynä se paparille sanoja pukkaa.
On siinä monenlaista iloa,
välillä surujen siltoja. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Virta vierien kulkee vaan eteenpäin rannat menneeseen jättää nuo entiset elo ihmisen mielen tään maallisen vain kehäänsä kiertää
kuin etsien
omaa itseään. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
| Mennä voitko sinne missä kuulet melun vaienneen ja hiljaisuuden soivan,
missä siivetönkin lintu lentää voi,
ja surun jälkeen kansat ja kansakunnat ilakoivat? (lue koko runo / kirjoitus) |
|
| Ilo |
Kirjoittaja:
auringonlasku |
|
| Ilo on tunne jonka tuntee ihminen sisimmässään. Ilo on riemua, naurua ja joskus ehkä itkua. Ilo on tunne, joka auttaa ihmistä menemään eteenpäin elämässä. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Ilo on mennyt nukkumaan
pienen pieneen kamariin.
Oven on lukinnut perässään
ikkunat kaikki sulkenut,
että rauhassa olla sais. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Riemuiten ajattelen Sinua, Per-Håkan
olethan rakas ystäväni
joka päivä olet mielessäni
olen onnellinen kun
sinut vain nähdä saan (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Poika oli pieni mutta en välittänyt.
Kävimme leffoissa ja kuuntelimme rakkaus-lauluja.
Olimme onnellisia kunnes tytöt tulivat ja moittivat että minulla on pieni poikaystävä. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Suudelma on punainen väriltään ja sen kosketus on lämpöinen. Se on tarkoitettu suudeltavaksi, joka kestää pitkään. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Mä vain pitsiä virkkaan
en nyplätä taida
vaan nyt olen heittänyt
jo koukunkin nurkkaan
ei käsityöt mitkään
enää minulle maita. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Talvisodan riehuessa
isäni sotahan sortui.
Rajasissin tehtävissä
sota talven taipaleella
velvollisuuttaan suorittaissa. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Joka ainoa kaipaa eloa ehjää
ja riemuja onnen kultaisen tien.
Mut´ yksin yksin on osani olla
Siks´ kärsinyt liian paljon mä lien. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Tikka puuta nakuttaa pubissa miehet tikka tauluun nakkaavat ja puhuvat, että harmaalle taloudelle Suomessa sille pitäisi kait jotain tehdä. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
| Kaipaan sinua isä, neuvojasi ja ohjeitasi.
Ei ne silloin nuorena tuntuneet mukavilta.
Usein kiemurtelin, kuin mato koukussa ja kuuntelin. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Olit metsämies
viimeisen päälle.
Repussasi oli milloin
teertä tai metsoa
jänistä tai kalaa,
pyydystit kaikkea
luonnosta saatavaa. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
| Auto pitäisi katsastaa ja asuntovelkaa lyhentää. Vaan milläpä lyhentelet ja milläpä auton katsastuksen makselet,
kun työnantaja tällaisen lapun kouraan iski. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Suurella rakkaudella
tulossa on
Kuuntelet vain
alla auringon
Läpi tuulen
läpi myrskyjen
Pilvien takaa
jakaa sen
Suurimman onnen
Rakkauteen
Joulun sanoma
sanoo sen. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Joulu on jo lähellä
alla tähtitaivaan
syntyy uusi
elämä
itse sinä
tiedät tuon
anna askeltesi
johtaa luo
yksinäisen sydämeen
valoasi vie (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Kun olin pieni tyttönen,
aikaisin äitini herätteli.
Kirkkoon joutumaan kiirehti.
Lumi narskui jalkojen alla,
kun kirkkoon kiiruhdettiin. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Joulun enkelit
muistuttaa
jokaista meitä
sitä tietä kulkemaan
ole lähellä
Rakkaitasi
edes ajatuksissa
eihän itke lähimmäisesi
yksin kotona (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Pitää auto katsastaa ja asuntovelkaa lyhentää. Vaan milläpä sä velkaa lyhennät ja auton makselet, kun työnantaja tällaisen lapun kouraani mun löi. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Rakkaus Kaikkivaltiaan
alla maan
sekä Taivaan
Sytytä sydämesi
Kynttiläsi
anna
Enkeleitten laulaa
paljain jaloin
lämpöä voi
Kaikkialle jakaa
RAKASTAA (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Joulupukki lahjat tuo, ja ihmiset myös glögiä juo.
Ja kuusetkin koristellaan.
Ja Marja Tyrnin joulushowta katsellaan! (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Ken oikein joulun sanoman ymmärtää.
Hän itselleen kalleimman lahjan saa.
Sitä ei mikään mahti maailman voi häneltä pois ottaa. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Isä kuusen
metsäreissultaan toi
ei saanut heti
sisälle tuoda
ulkona kävimme
ihailemassa
Aattona saimme
sisälle vasta
ei kauniimpaa olla
vois (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Illan tullen mummon keinutuoli,
hiljaa keinahtaa.
Kaikki rakkaat pienet suuret,
aatoksissaan sylihinsä sulkee. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Onni-tonttu,valkoparta,punanuttu
on meille joulunajan tuttu
tonttu etsii onnellista jouluaikaa
kohta joululaulut kaikkialla kaikaa (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Paimenet ensin lahjoja jeesukselle toivat. Merkkinä kaksituhattaluvun kauppiaille, myykää paljon tavaraa.
On joulu kapitalistien myyntivoittojen kulta-aikaa. Suomen asukkaat. Nyt juokaa. Syökää. Tähden Jeesuksen juhlikaa ja rahanne kaikenmaailman jonnin (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| On taivaalle taas syttynyt tähti kirkas loistamaan Beetlehemiin luo vastasyntyneen se itäiset tietäjät johtaa. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| A.Tässä on oikeata jouluaaton tunnelmaa, kun joulupukin parta verisen, viinalta haisevan oksennuslammikon vierelle jää. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Juhannus joka olet tulossa. Olkoon päiväsi lämmin. Tulkoon helle, joka hellii kaikkia. Tapahtukoon kaikkea kivaa, myös kotona oleville kuin rannallakin. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
| Lippuni |
Kirjoittaja:
Erkki Saikkonen |
|
| Nouse lippuni
nouse valkoiseen salkoon
nouse ylle matalan majani
syvän sininen ristisi
sointuen valkoiseen. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Kuolleena syntynyt poikamme,
tunnethan siellä kuinka kaipaamme sinua.
Saimme tuntea sinut minun rintani alla kuinka kasvoit, näkymättömissä.
Aikaa on kulunut jo 14 vuotta. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Ei meren rannalle syntynyt voi sisävesien rannoilla viihtyä. Mä tahdon uidessani meren suolaisen veden kasvoilla tuntea. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Enkelin näin
pimeän läpi
kosketti siivillään
yksi ainoa
kirkas tähti
loisti yli
myrskysään
sinne isoveljeni
lähti (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Kello helisi hänen kaulassaan
kimallellen auringon
säteiden valossa
hänet ympäröi
juovuttava
taian omainen tuoksu
kuun loistossa
tähtisateessa (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Ikävä
jotain menetettyä
satuttaa
kyyneliin asti
ei ne aina
helpota
tuska on
niin kovaa
missä olet
minne menit
kaipaan lujaa (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Odotan aina tapaavani sinut jälleen.
Kun se päivä on toivon etten sinua näkisikään
kun pelkään, etten näe sinua enää koskaan,
tunnen sinut, katson sinun kasvojasi jotka hymyilevät. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
| Kaipaus |
Kirjoittaja:
Sirpa-Kaarina K. |
|
| Juuri nyt tulit
läheisesti mieleeni,
tunsin tuoksusi,
maistoin huuliesi maun.
Tunsin miehisyytesi
naiseudessani. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Minä rakastan sinua, vaikka en koskaan sinua saakkaan.
Taivaal tähdet kertoo rakkaudesta, epätoivoisesta rakkaudesta! (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| En haluaisi kaivata,
mutta kaipaan silti,
hän oli siinä kun oli
elämäni hektisin aika,
jolloin häneen rakastuin,
jolloin häneen turvauduin. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Kaipaan sinua, ihan vähän vaan.
Illan hämärä suutelee päivän viimeisiä säteitä
sytytän kynttilän
ja annan hämärän laskeutua huoneeseen. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Kaunis Karjala, kaunis Halila. Syntymäpaikkaansahan ei voi kukaan valita. Minä kuitenkin synnyin juuri siellä , missä olisin varmaan jo äidin kohdussa ollessani halunnutkin syntyä. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Näin taivaanrannan näin merien veet näin eessäni sataman kuulaan. Sinne kiiruhdin hurmio sielussain, siellä kohtasin rantojen rauhan. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Painan pääni tyynyyn
se on sinun poskesi.
Painan vartaloni patjaan
se on sinun vartalosi.
Painun sinua vasten yhä tiiviimmin
ja yhä tiiviimmin. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Istun ja pysähdyn
kuoleman takaa
ensirakkauteni säilyy
lujana syömmessäin
että kaipaan
Hyvää Joulua
Rakkain
Enkeleitten
maahan (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| On niin ikävä omiani,
kumpa saisin silitellä
kosketella käsilläni
katseellani hyväillä.
Ovat kaikki kaukana. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Minä avasin muistojen kukkaron.
Sieltä poimin muiston kauniin.
Orvokin, tumma silmäisen,
kerran löysin.
Sen sinulta sain. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Ikävyyden pimeä kaipuu minut valtaansa otti ja omisti tunteeni myrskyisät haaveet minun sieluni voimalla valtasi (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Elämän alusta ehkä rakennan. Jos siihen mahdollisuus annetaan.
Rakastuin, se virhe kai oli, taas sain murskatun sydämen, vaikka kuinka yritit väittää ”meillä vielä mahdollisuus on.” (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Leveä vuoteeni yksin nukkua,
tulen lähellesi
ja vatsani suutelee selkääsi.
Pyydän, älä lähde,
et ehkä palaa. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Rakkaus on kuin punainen aurinko,joka pilkahtaa vain tulisin pistein taivaalla. Se säteilee lämpöä, kuin hohtavassa auringossa. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
| Tänään olet mielessäni äiti,
kuolemastasi pitkä aika.
Opetit meille lapsillesi
jokaisen ihmisen kunnioituksen
sellaisena kuin he ovat. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
| Alle pohjoisen taivaan sinen Suomenlahden rannoille jälleen kesä saapui. Luovat kukat loistettaan ja aurinko antaa yötöntä valoaan. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Sinä kaunis kultahiekka
Laskeudu sisimpääni ja luo uusi alku.
Mutta mille pitäisi luoda uusi alku?
Kesä! Sille se pitää antaa. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
| Laine |
Kirjoittaja:
marjaana |
|
| Laineita saa paikoista, joissa on paljon vettä ja jossa on laituri. Laiturille, kun menee ennen uimaan menoa; se kuulostaa kivalta korvissa, kun laineet liplattaa. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Pieni muurahainen,
raahaa itseään suurempaa taakkaa.
Vakaasti mennä piipertää
kohden määränpäätä.
Tietää tarkalleen suuntansa. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Ei ollut pilviä
hentoinen tuulonen
heilutteli heiniä
perhonen niin kaunis
liidähti lähelleni
nautiskellen
siipiänsä leyhytellen
kutsui mukaansa
valssiin hienoon
nautiskellen
yhdyin rientoon
kesäisen illan
viettoon. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Pisara lehdellä on kuin päivänpaiste iholla, joka on levollinen. Lehti pysyttelee tasapainossa kuin apilana ilman huolen häivää, puutetta ja ilman mitään. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Valkolehdokki,
kukkanen kaunis.
Vieläkin tuoksusi tunnen.
Silmäni suljen,
muistoissa kuljen,
kauas nuoruuteen. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Metsätietä kuljen, hiljaa verkalleen.
Tuoksu jostain tulvahtaa!
Mikä täällä tuoksuukaan
niin hennon ihanalle? (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Katsele, kuuntele virkein mielin
katsele luontoa kevään.
Kuuntele suhinaa leudon tuulen,
kuuletko kuiskeita metsän
Kuuntele kuinka herkin kielin
leivojen säveleet soivat. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Keväinen keikuttelija
..ilmestyi
toivotin tervetulleeksi
..katseli puutarhatouhujani
innoissaan hyppelehtien
..västäräkkihän se sieltä
palasi takaisin (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Kevät virtaa suonissani
tulee puroina
lammikoina pihallani
lintujen laulun
niin sointuvina
tuulen säveltäminä (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Kevättiä rinnassa
..lunta vielä vähän
maassa...
..fasaanikukot jo leveilee
upeisssa puvuissansa..
..reviiristä taistelee
luonnon helmassa. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Kukkuu! kukkuu! kukkui käki aina joka kevät mulle. Silloin ennen lasna piennä tuon kukkujankin näki jossain koivuin oksistoissa, se josta ilmoitteli mulle monta elinvuotta, sieltä kukkuin toivotteli. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Mustana vielä on maa, mutta taivaalla aurinko lämmittää. Ei enään näy lunta missään päin. On kaunis keväinen tää aamu. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Alta jään Saimaa taas vapautuu. Oi kevät. Huuto kuikan kauas kantaa ja keväinen lämpö ihoasi hyväilee. On Suomessa taas kevät. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Seison kuin konserttisalissa
aitiopaikalla.
Äänet sulautuvat yhteen
ilman kapellimestariakin.
Oli pakko pysähtyä
jäädä kuuntelemaan (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Katsele, kuuntele virkein mielin
katsele luontoa kevään.
Kuuntele suhinaa leudon tuulen,
kuuletko kuiskeita metsän
Kuuntele kuinka herkin kielin
leivojen säveleet soivat. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Aamuneljältä
heräillä kauniista
kauniimpaan
keväiseen aamuun
sanatonna
kuunnella säveliä
ystävien
lirkuttelevien (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
| Ikävä velloo sisälläni,
etsien ulos pääsyä.
En osaa kuvailla sitä sanoilla,
eikä sitä voi piirtää.
Se vain on. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
| Kipu |
Kirjoittaja:
Raimo S |
|
| Kipu ja tuska jalostaa ihmistä paremmaksi.
Mitä vielä. Kuka näin sanoo,
hän ei ole kokenut elämässä mitään. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Herra, tule tähän sieluun, vapisevaan, hauraaseen.
Rauhasi anna mieleen, uskon liekki jälleen sytytä sydämeen. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Runo tää on protesti ja kohteena on lääkäri kun hermojani hoidettu on kuusikymmentä jo vuotta täysin suotta. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
| Miehen pitää tarkoin miettii, jos akan ottaa, sillä huonosta seuraa vain riitaa ja viinaa, loputonta känniä. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Silloin kun käki aamulla kukkuu, useimmat siellä kuitenkin nukkuu.
Sitten kun ihmiset aamulla heräilee, niin jotkut jo marjoja keräilee. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
| Mistä on kauneimmat kevätjuhlat tehty?
Auringosta, vehreydestä, kesämekon keveydestä.
Suvivirren sävelistä, liikutuksen kyynelistä. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Oli pojalla kerran koulussa,
kymppi miikka ja plussa.
Miten poika noin alkoi oppia?
Alkoi rakastaa yhen talon Lottia. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Äireen kielen ope
lausahti.
Et sinnee koskaan
kirjoittammaan opi.
Tyhmä.
Tommottit yl vilkkaat
pites laittaa suljettuun laitokseen
jättää sinne. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Vanhassa metsässä isossa metsässä
Isolla pellolla vanhalla pellolla
Vanhan kiven hyvin hyvin ison kiven
Isossa puussa vanhassa puussa (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
| Meitä lähestyy ikuinen, pohjaton ja täydellinen pimeys,
läpitunkematon, muuttumaton hiljaisuus.
Ovatko asiat joita pelkäämme unohdus ja ikuisuus? (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Kuin kaunis uni aamun tullen,
kuin ruoho joka hetken kukoistaa,
niin myös ihminen kerran kuihtuu ja katoaa. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Synkkää on elämä, kaikki on nähtyä. Mitä voit enään tässä?
Pitäisikö lähteä? Mitä pyörii päässä on maailmanpäätöksiä. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Osa ihmisistä ajattelee, että kuolema on ulospääsykeino kaikesta murheesta. Vaan entä jos kuolema tuottaakin lisää murhetta? (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Sinä sodan koit näit rauhan
sait puutteen ja kurjuuden.
Silti pesän rakensit meille
kodin hellän ja lämpöisen. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Suuri on ikäväni
et ole lähelläni
vaikka oletkin
en osaa enää
sinulle puhua
olet niin kaukana
kuitnkin lähellä (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Puhalla hiljaa mun purjeeseen,
kun matkaan täältä ikuisuuteen.
Keinuta venettä aalloilla hiljaa,
on siihen helppoa nukahtaa. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Se oli päivä joulukuun, sitä koskaan unohda en. Kaikki piti olla hyvin, meidän piti nähdäkin piakkoin, mutta kuin salamaniskusta, kaikki muuttui. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
| Siihe aikaa ko tää tapahtu, ei viel maaseuvul, sen paremmi ko kaupuntissakaa olt mahollisuutta nähä paljo eläviäkuvia. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Liian lyhyeksi jäi lapsuuden aika,
pois jäi sadut ja taika.
Sortui rakennetut hiekkalinnat,
unelmat yhteiset pirstaleina. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Muistatko vielä kaukaista aikaa mikä lapsuuteen onnea toi. Kaikkea ilon ja riemun taikaa joka kedoilla sointuina soi. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Lapseni......Missä olet lapseni? Vain hetki sitten olit rinnoillani hamuillen maitoa, tuhisevana pienenä nyyttinä. Milloin kasvoit pois sylistäni? (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Pienenä tyttönä katselin
nälkäisenä ja vesi kielellä.
Kun naapurin tyttö, ystäväni,
kastoi leipäänsä paistipadassa. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Taas muistoissani kerran kuljen lapsuuteni ajan maisemiin. Hetkeksi vain silmäni kun suljen pääsen jälleen aikaan rakkaaseen. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Nöösinä nurkan takan.
Saman ikälöisten kössien kans.
Verettiin ko aika miehet,
posket ol lommol.
Savukiekur nous korkialle,
välill krohittiin ko käv henkeen. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Rakas lapseni........
... sinä vahva, voimakas,
rohkea ja herkkä poikani.
Kuinka rakastankaan sinua.
Olet kuin auringonpaiste,
vahva kallio ja herkkä lasi. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Arttu seitsemän vuotta tuumasi mummilleen:
"Mummi sinulla on vanhat kädet, mutta sinä
olet nuori ja kaunis." (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Yökylässä oleva 4v pyysi..mietin jotta mitähän sanoisi..ehkä siihen meni liian
kauan kun jo tokaisi..nehän on taivaalla vilkuttavia taskulamppuja. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Lauri, melkein neljä vuotta tuumaili isomummolleen:
"Minulla on kaksi lasta ja kyllä on raskasta hoitaa."
Pienen hetken jälkeen tuumasi:
"Ja kohta tulee kolmas, kyllä on raskasta." (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Miten hyvää ruokaa
äiti/isi laittoi viikonloppuna
kysyin 2v.
´ei meillä ole kattiloita´
ei voinut laittaa...
uskokoon ken tahtoo (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Laittelin pääsiäistä jo ajoissa valmiiksi, olin sitomassa höyheniä sekä pieniä sulkia
vedessä oleviin koivun oksiin kun 3v. katseltuaan hetken touhujani kysäisi; laitatko
sinä tipun hiuksia noihin puihin. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Olin sanonut 3 + 4v.lle..sisällä ei juosta..ulkona sitten..
no..tuli pakkaspäivät eikä aikomustakaan pihalle..
4v keksi mielestänsä hyvänkin idean..kengät jalkaan ja talon
ympäri (ok-talo) juoksemalla. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Nousen metsän kallioille
kivisille kumpareille,
etsiskellen, haeskellen
kaikki kolot tutkiskellen,
jospa löytyis risukoista
metsän puitten juurakoista
pienen onnen siemeniä
piiloissansa kasvavia. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Joulua odotellessa
..muista nuo pikkuiset
kevään sirkuttajat..
..jos sinulla paikka
yksikin..
..laita siemen laulajalle
keväisen...
..ei talvipakkasella
lumen alta..
..evästä löydä
pienoinen.. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Toukkana mitätön, turha,
inhottavakin
mitä se sille voi
ketä edes kiinnostaa
pian se kuitenkin koteloituu
ettei sitä tarvitse nähdä
ei edes ajatella (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Helmi on kaunis
kallisarvoinenkin
ja silti todellisuudessa
se on vain ruma
ja vahingoksi
se on kivi
muttei sitä huomata
kaikkia kiinnostaa vaan
sen kiiltävä pinta (lue koko runo / kirjoitus) |
|
| Laavu |
Kirjoittaja:
Raimo S |
|
| Lepään alla tähtitaivaan,
Havuja alla,
lepästä tehty viisto katto.
Nuotio edessä, lämmittää,
hehku poskia kuumottaa.
Savua silmissä, kirvelee. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Laula mulle
lintu pieni
visertele
sirkutellen
äänelläsi helkytellen
soinnuttele säveliäs
lennä luoksein
metsän lintu
livertele (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| On täysin koskematon metsäpolku luminen, vaikka vielä eilenkin siellä näkyi jäljet askelten. Uusi lumi satanut, puhdas vitivalkoinen, peittänyt on polun metsäisen. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Ne pienet ystävät
..jotka keväisin
meidät herättävät
..kauniilla lauluillaan
ovat viluissaan
..ulisevan tuulen
vihmovan lumen
kynsissä (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Metsän suurin puu
keskellä suurinta niittyä
muita ei mailla halmeilla
siellä se voi kasvaa vahvimmaksi
olla vahvin (lue koko runo / kirjoitus) |
|
| Rikkaruoho |
Kirjoittaja:
E.R.I.L.A.I.N.E.N T.Y.T.T.Ö |
|
| Kukaan ei ymmärrä että
vaikka rikkaruohot
eivät ole haluttuja
se ei tarkoita
etteivätkö ne olisi kauniita (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Taas valkeni uusi aamu aamu talvisen sunnuntain ei kiirettä askelien kirkonkellojen kumua vain mun kulkuni… kuten aina nyt johtaa metsälle päin (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Sininen säteily
ennen pimeyttä
hämärää jo on
se tulee kohden
niin kauniisti laskeutuu
säveltää taivaan rannat
herkästi maalaa maan
loistaa kauneudellaan. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
| Tuuli |
Kirjoittaja:
katjuska |
|
| Tuuli tulee tummin varjoin.
Valtaa maat, meret ja pilvet.
Voimallaan voittaa, puita heijaa, aalloissa laulaa
korvissa kiitää, ajatukset valtaa. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Öinen täysikuu
nyt tuolta verhon takaa
niin nauravana kurkistaa
on hällä hymyilevä suu
ja silmät siprakassa (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Pieni vaivaismänty juurtui koloon kallion siinä kituen se elämäänsä jatkoi kohti valoon aurinkoon sieltä voimaa saaden mänty jatkoi eteenpäin läpi vuosikymmenten. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
| Ei aprillia Heponi rientää laukaten ohitse aprilli pilojen narrata ei sovi ratsuain nauraa se kaikille hirnahtain (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Jumala, varjelija liikenteen. Ohjaa,
auttele autoilijaa liikenteessä. Maanteillä, kaupunkien ruuhkissa, ulkomailla. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Haluaisin matkustaa toisen maailman rannalle ja upottaa jalkani syvälle hiekkaan.
Päästäni valuisi kaikki tarpeeton hiekan kiteisiin. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
| Seisoi mies mustissaan, kuppilan kulmilla yksistään.
-Ajoiko sisälle ankeus arjen, vaiko jano juoman jouvuttavan. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Kun on tylsää, niin ei voi mitään, on pakko kirjoittaa joku runo.
Mut tohon runoon ei kyl rimmaa mikään muu kuin UNO. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Tunnen kuinka oma sydämeni jyskyttää, hillitöntä kuminaansa tulvillaan tuskaa.., mutta onko maailmaa muuallakin, onko sitä minun ulkopuolellani. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
| Näettekö ... olen kaunis aivan kuten nuori kauris vartaloin on upee aivan jotkut kokee suuren vaivan yrittäen valloitusta (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| P eeveli
M inua
S iunatkoon!
Kiukuttelen
Vihoittelen
Turhaa hypin sinne tänne!
Punainen tulimeri
Masennus
Ahdistus
Sekasotku (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
| On monta syytä muistaa PÄIVÄ NAISTEN,
niin nuorten, vanhain, kaikkein kaunokaisten.
Kuin mummin, äidin, kullan oman armaan,
he ansainneet on huomion sen varmaan. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Rakkaus alkoi yhdestä hippusesta, jolla oli jo oma tarinansa. Sen työ jäi jälkeen aikaan,jossa ei ollut loppua. Kaikki kiinnosti loppun asti ja aihe oli mietitty tarkasti kaverin saamiseksi. Se toi jotain, joka jäi arvoitukseksi. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Suljen silmäni ja hengitän syvään. Tunnen nenässäni vienon kevään tuoksun, siihen sekoittuu multa ja ruoho. Raikas tuulahdus käy kasvoilleni enkä tahdo avata silmiäni. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
|
|
|
|
|
|
| Elämä |
Kirjoittaja:
Marjaterttu |
|
| Äiti huolta kaikesta kantoi
Äidilliset neuvot aina antoi
Tansseihin kun lähdin usein
Tarkisti äiti hiukseni, vaatetuksein (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Siitähän me puhumme, kirjoitamme, haaveilemme.
Mutta kun siitä ajatuksiamme ilmaistaan ajattelemmeko muita.
Vai omako onni se vain on tärkeää. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Prinssit ovat merkillistä väkeä.
Onnekkaita ne, jotka eivät tunne heitä.
Vielä onnekkaampia ne, jotka eivät tarvitse heitä. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
|
|
|
|
|
|
| Onnea |
Kirjoittaja:
Raikuli tyttö |
|
| Kuuntele kuinka syksyinen tuuli,
soittaa syksyistä kanneltaan.
Sen soiton myötä sulle,
tahdon onnea toivottaa. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Koitti kevät muinoin ja saapui toukokuu, kukki valkovuokot ja sireeninkin puu. Syntyi silloin maailmaan pieni poikavauva huusi , parkui peloissaan...... vaan siitä aikaa on jo kauan.. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Jospa saisin käsiini
palan taivaansineä.
Siihen sitten kirjoisin
kultasiipi enkelin.
Sinulle sen lähettäisin
rakkain onnen toivotuksin. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
| Kun perheen kuopuksesta koululainen tulee.
Arki monella tapaa muuttuu.
Kun viimeisenä esikoulupäivänä.
Omaa lokerikkoa tyhjennettiin. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Vuoksi rahan kaikki Euroopan unionissa uhrataan.
Vain pankkiirit ja osakkeenomistat rikastuu.
Kaiken maailman huijarit potista myös osansa vievät (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| He sanoivat ei jokaiseen asiaan
ja kuinka ollakkaan
Perussuomalaiset vaalit voittivat.
Vaan vastuuntuntoa Suomesta.
Onko heistä kellään? (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Minä yksin istuskelen
telkkaria katsastelen.
Sote sotki sossuklaanin,
kokoomuksen ruotsalaiset.
Ministerit vaihteleepi
salkkujansa mittaileepi. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Kanalassa kaaos painaa, naapurit oli ottanut kukon lainaa.
Nyt on kiire ja hoppu, koska kanamunat ovat loppu. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Kana muni munasensa puuhun, sieltä se tipahti suoraan kukolle suuhun.
Kuka nyt aamukiekaisut suorittaa, kun kukko ei ääntä saa. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Kansa hurraa messiaalle. Taivaasta tulleelle
kuninkaalle. Kaikki katsovat kohti vapahtajaa
joka ihmiset synneistään armahtaa.
Jumalan poika aasilla kylään ratsasti
kaikki hurrasivat hurjasti. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Näin nöyrtyi Jumala tullessaan
toi armon mukanaan maailmaan,
ei olisi toivoa meillä nyt
ellei olisi Jeesus syntynyt. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Ur vänskap är saknaden vunnen
med vännen skall vänskapen dö,
ur känslor är kärleken sprungen
och dess blomma ur saknadens frö. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Että rakastan
sitä pikkuista
prinsessaa
kymmenen
kuukautta mahtavaa
oli sylissäni
jauhoin purkkaa
eikös tämä
yrittänyt samaa
ylähuuli mutrullansa
puhaltamassa (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Sie etelästä olit, mie Karjalast,
ja piti lähtee suamaan kuntoa paremmaks.
Hait tanssiin minnuu ja kahoit silimmiin,
heti tuntu kuin ois piässy näyttelijäks filimmiin. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Huomista päivää jo mielessäni elän.
Katseesi kirkkautta, loistetta palvon.
Ole vain vierelläni, hyvä on olla. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Huomenna sytytät jälleen sydämeni täyteen hymyileviä sanoja jotka valaisevat jokaisen sopen mieleni talossa romantiikalla. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Minä rakastan näitä iltojani kanssa sun.
Kun hetken päässä aamu odottaa.
Ja me nauramme ja toisiamme pyyhimme
ja helppo huominen on unohtaa. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Otat minut hymyillen vastaan, olet siinä taas
On kuin edellisestä kerrasta olisi iäisyys
tuskallisen pitkä odotukseni täyttyy (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Koen onnen, nautinnon kanssasi sun,
olet rinnallain vielä kun harmaannun.
Et jätä minua koskaan, tiedän sen,
on elämä kanssasi onnellinen. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
| Kilpi |
Kirjoittaja:
Henri A |
|
| Tein parhaani jotta olisit haavoittumatta.
Mutta kukaan ei selviä elämästä loukkaantumatta.
(Et edes sinä RAKKAIN) (lue koko runo / kirjoitus) |
|
| Koste |
Kirjoittaja:
Greengrass |
|
| Piirrän veteen sydämen
huomenna näytän sen sinulle
sytytän nuotion rantahiekalle
ja uitan varpaitani rantavedessä. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Mulle tapahtuu kaikenlaista
Yks ilta me oltiin tuon Annan himassa dokaamassa-
Tää Anna on upee friidu. Siin ois mulla pokaa
vaik onkin mua kuus vuotta vanhempi (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Oppiapa rakastamaan
niin kuin Kristus meitä rakastaa,
ystäväänsä kaikkine virheineen,
omana itsenään, aitona. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Tuulen henkäys kasvoillani
meriveden suola huulillasi
maistuu, maistuu
niin hyvälle
kätesi rinnallani
polttaa (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Rakkautemme tää, polttaa ja kipunoi
tunne sen, on ihmeellinen.
Poskiani kuumottaa, oloni on huumaavaa
ei maailmassa liene parempaa,
kuin kanssasi mä olla saan. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Tämä nyt syntyi ihan vahingossa yksikseen kotona istuessa ja ensimmäisiä ultraäänikuvia esikoisestani katsellessa. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Tuolta hän tulee,
rakkaani!
Painauduin syliisi,
olimme vain sinä ja minä.
Oli meidän rakkautemme.
Nuoruus ja elämisen riemu. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Rakkaus on kuin ikuinen romanssi, joka ei kuihdu eikä kaadu. Se antaa apua ikävään oloon ja yksinäisyyden tunteisiin. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Huomaat kuinka sinua katselen
musiikkiluokan edessä hymyillen.
Katseesi käännät minuun hämmästyen
tietämättä mitä oikeasti ajattelen. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Anna salasana
kirjaudun elämääsi
Ei yhteyttä
väärä salasana
unohtuiko salasana ?
yritä uudelleen
salasana salarakas (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Kauniita sanoja Rakkaudesta
Tunteista herkistä
Kelle sitten niitä kirjoitan
Rakkaalleni, sille rakkaalle jota etsin (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Kaunis on maailma kirkas,
vaik'kaunihimmat, ovat
silmäsi meren siniset.
Niitä katselemaan jäin,
aina päivittäin. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Kun illalla käyt nukkumaan ja sammutat valot
älä pelästy
Juuri kun olet vaipumassa uneen
tunnet lämpimän, hellän sipaisun otsallasi (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Poika kätensä tytölle ojentaa,
tyttö ujosti eleeseen vastaa.
Käsikkäin he kulkevat,
kohti merenrantaa suuntaavat. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
| Uniikki |
Kirjoittaja:
Sirpa-Kaarina K. |
|
| Siellä sinä olit keskellä ihmisjoukkoa. Sinut oli luotu ja odotit vain minua. Vihdoin me kakasi uniikkia kohtasimme, se oli rakkautta ensisilmäyksellä. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Me yössä kahden käydään. Illan tunnelmaa mielet muistelevat. Tulevaan aatokset myös käyvät. Oisko meistä pariksi kaksin astelemaan. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Kuvittelenko
tämän rakkauden
joka roihuaa
rinnassani
se on voimakkaampi
kuin kaikki entiset
sinua, sinua vain
odotan. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Yö luokseni hiljaa hiipii. Unta en vain mä taaskaan saa.
En sua mielestäni pois saa. Rakastunut yönsä valvoo. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
| Yksinäinen nakkimakkara jääkaapissa
katseli tomaattia kaihoisasti.
Kuoreton olen, miksi niin?
Puhkesi hän kyyneliin. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
| Aarrearkussa on perhosia; värikkäitä, pieniä ja hentoisia, jotka haluavat ulos, kun aarrearkku avataan iltaisin kesän tullessa huoneeseen. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Jos kysyt, niin koko ihmisen elämä mahtuu kahteen sanaan.
Mutta toisaalta, siihen tarinaan ei riitä, tuhattakaan sanaa. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Menneisyydessäsi on takana olevia tehtyjä töitä, tekemättömiä töitä,
sanottuja sanoja, sanomattomia sanoja. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Tunti sinne
tai tänne..
niin usein ajattelee
vaan se tunti..
yksi ainoa
on joskus myöhäistä..
liian aikaista. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Elämä Jumalan ja lähimmäisien yhteydessä on viisautta,
voima on sitä että osaa tehdä omaa elämäänsä koskevia valintoja,
rikkautta on Herran sanaan juurtunut sydän: aarre taivaassa. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
| Kaikki loppuu aikanaan. Niin sanotaan.
Mut ees hetken pidempään ois voinut kestää tää.
Kai sä tiedät sen, pahaa mä tarkoittanut en.
Sun kanssas hetken vain olin onnellinen. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Aukeaa edessämme elon meri,
aava syvänteiden suuri salaisuus.
Ja meitä kutsuu kuin siivillä linnun
ajatusten suuri avaruus. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Olet minulle kuin rakkauden enkeli
jonka luokseni kohtalon tuuli toi
näin sydämmeeni täyttymys lenteli
ilman sinua en elää voi (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Eteläisen tähtitaivaan alla laivan kannella seison ja aatokset Suomeen lentää. Oi Anita vieläkö muistat tuon kuulaan talviyön, kun yhdessä taivaan kirkkaita tähtiä katselimme. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Jeesuksesta näin vain laulelen
Häntä kuitenkaan tunne mä en,
toivon, että sen myöhemmin kokea saan
jätän taakseni syntisen maan. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Hämeenlinnan kirkon rappusilla
riisiä vasta vihittyjen ylle heitetään.
Vasta vihityt vanhaan autoon Cadillaciin
nousevat ja Hauholle sulhasen kotiin ajavat.
Siellä juhlat pidetään. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Ikuinen sovitus ristiltä virtaa, Jumalan rakkaus lähteen lailla pulppuaa.
Herramme sana on elämän leipä, se voi myös väsyneet virvoittaa. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Israel, Jumalan luvattu uusi maa. Siksi kansa saa tehdä mitä haluaa. Ja kristityt kaikkialla maailmassa tämän hyväksyy. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Jumalan virta on vettä täynnä. Karjan laitumet pisaroi, vaarojen rinteet täyttyvät kukkasin ja pellot verhoutuvat viljasta. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Kainin merkki otsassamme. Kateuden myrkkykäärmeen myrkkyä suonissamme annamme itseämme pyörittää ja hämmästyneenä kyselemme, että mikä meni vikaan, kun hyvää haimme
ja pahaan törmäsimme. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Kielletty alue on mun menneisyyys,
sinne vie tie joka on pimeää,
uudelleen sitä koe nyt vaan een,
jouduin itkemään ja suremaan sitä kestä en,
tulisitko auttamaan jos sitä pyytäisiin. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Näen kielot kukkineen,
niistä kimpun teen.
Ne rakkaalleni vien,
löydän polut oikotien.
On luonto tulvillaan,
metsä loistossaan.
Sieltä kielokimpun teen,
sitten kullan luokse meen. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Katso kirkkauteen Luojan luomaan,
silmä kohdata saa auringon.
Pyydä Jeesus rauha meille tuomaan,
silloin en voi olla levoton. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Kotiin on tullut napero tää,
tuntee vielä pientä ikävää.
Korvan takaa rapsutuksen saa,
tietää kuka sitä rakastaa. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Kuljetaanko yhdessä, se kysyi multa. Ja mä matkaan lupauduin. Mutta kohta matkaan mutkia tuli. Aina kun se uuden tapasi. Tuo kaunis, tuo kaunis mut unohti. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Siellä missä päiväntähti valot taivuttaa
voi uneen hoitajatkin outo voima vaivuttaa
Mokkakäärme sille suuhun luikertelee laulamaan
kohtalomme kylkiluuhun puree myrkkyhampaillaan (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Kuka mua täällä oikein kuskaa
ylös katsoen nyt kyselen,
tunnen usein pelkoa ja tuskaa
voimaton on yksin ihminen. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Oli kysymys Vantaan, Helsingin, taikka valtakunnan asioista. Koskaan asukasta, kansalaista ei kuunnella. Jokainen poliitiikko puolueeseen katsomatta alla vaalien meille itseään kehuu. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Maailman loppua nuo uskovaiset mulle povaili. Mistä ne mukamas tietää, kun ei sanonut Jeesuskaan tietävänsä. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Maantietä kuljen vain.
Työttömänä tietä taivallan ja mietin,
miksi Suomi mulle hylkiön tien kuljettavaksi antoi. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Menneitä ei takaisin saa. Tehtyjä tekemättömäksi et lain sä saa. On siis turha hautautua historiaan ja virheitä surra menneitä. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Aivan kuin oilisin mä painunut suohon,
märkään kylmään hetteeseen.
Kova oli vihlova tuska mun päässä,
en nähnyt mä kipinöitä. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Missäpä ois paikka mulla. Eipä maailma tää kaikille suo onneaan.
Kulkuri oon arvoton, jonka loppu lie lohduton
näillä mutkaisilla maailman teillä. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| On ihmisen elämä vain muistoa menneiden päivien. Muistojen suomaalla kuljen ja viimeiset lakat koriini poimin. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Nyt kangastuksen kaukaa nään,
se peittää kasvot käsillään.
Sen harhanäyksi luulen vaan,
hän saapuu sieltä mustissaan. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
| Muutos |
Kirjoittaja:
Velimarkku |
|
| Nyt Jeesukselle tahdon antaa koko elämän
on aika tehdä jotain parempaa,
mä tahdon saada sisimpääni paljon enemmän
mitä tältä maailmalta saa. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Kun mä oikeassa oon. Niin mun ei silloin tartte muita kuunnella. Oltiinpa sitten kirkossa, perhe-elämässä, koulussa, liikenteessä, työelämässä. Ties missä. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Mä tulen ja mä meen. Mä tulen ja mä meen. Joku ain työssä on. Toinen ei taas työstä piittaile. Menee ja tulee ja kulkee vain. Sanoo vain. Mä menen ja tulen. Rakastuin. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Oi Sirpa, Sirpa. Muistatko sen? Sen kuutamoyön, kun Juuassa me ojaan ajettiin ja me yöksi yhteen latoon päädyttiin. Oi Sirpa, Sirpa. Se oli kaunis yö alla taivaan. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Ota rento tyyli sijaan järkevän,
muuten täällä aina saa
yksin murjottaa,
kulmahousut pane naulaan
solmio ei sovi kaulaan
muu kuin pipo, tuntuu päätä särkevän. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Levättyään pienen hetken,
laittoi viestin taivaaseen.
Tehtyään sen pitkän retken,
halus paikkaan hiljaiseen. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Rakkaus, usko ja toivo. Mitä se on ihmiselle? Toivossa oli hyvä elää, mut sitten toivo delas,sanoi lapamato. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Sulle rakkaani kertoa tahdon,
tämän tarinan niin ihmeellisen.
Se on kertomus tiestä kohtalon,
joka johdatti meidät rakkauteen. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Herra on ylistetty ikuisesti.
Israelin Pyhä on näkevä ja viisas lopun aikoihin asti. Herra, Jumala, isäntä, Kaikkivaltias tulee näkyviin ja ilmestyy. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
| Saint |
Kirjoittaja:
ShadowDude |
|
| Let my lies swallow you
when I strike a knife through you
I see you crying and bleeding
but I just start laughing (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Siel villi luonnonvoima elon kauniin
Se luojan luoman läikkynyt on luo
ja mainingeista ylpeimmän, ja auliin
niin kuuliaisen nöyrä kansa tuo (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Kirjeen mä sain
siinä yhtään sanaa ei
vaan sitäkin kallein
oli sisältö sen
tuo sanaton kirje
pois murheeni vei
mä laulaen tanssin
olin onnellinen (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Vaikka kuljenkin tietä nyt kaitaa
tahdon paljon mä matkustaa,
katson toiselle puolelle aitaa
synti maailmaa vain valloittaa. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Joulua. Jeesuksen Vapahtajan syntymäpäivää
Aina kerran vuoteen maailma iloiten juhlii jaloin mielin Joulun iloa jaloa. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Soi kaikkialla taivaan alla
taas kiitoslaulu jouluinen.
Ja Luojan suuren tähtitaivaan
nään yllä maiden valkeiden. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Seurakunnassa suntion hommia hoitelen.
Kasteissa, konfirmaatioissa, häissä, hautajaisissa, jumalanpalveluksissa mukana oon. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Suomenlahden pohjoisille rannoille taas kesä saapuilee luovat kukat loistettaan ja aurinko antaa yötöntä valoaan. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Ensimmäistä kertaa kun mä silmäni avasin,
niin suhun rakastuin
sinun silmäsi, hymysi, vartalosi
saavat kehoni värähtelemään (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Syksy jälleen saapui. Pimeys kaiken saartoi. Syksyllä talven valta. Alla vesisateen jo lähellä on. Kohta maa lumesta valkoisena hohtaa. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Syksy kirkas, kuulas väreillään
tänään luonnon henkiin herättää
maalaten lehtipuutkin kullallaan.
Sade raikas maahan ropisee väsyneen virvoittaen.
Huomata voin kaiken kauneuden. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Vaarin muisti vielä toimi terävästi
juttu luisti yhä elävästi vaan
Bussi kulki tiellä yhtä vikkelästi
vei ne veikot jatkosodan karjalaan (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Kaukaisimpaan rantaan kuljettaa
tuuli tuhat illan unelmaa.
Yksin seison rannalla, katson meren kuohuja,
ne paiskautuvat kylmään kallioon. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Se oli mun onnen päivä, kun ajokortin mä sain. Sain vapautta liikkua, ja kuinka nautinkaan, kun menoni saatoin suunnitella ilman bussien, junien aikatauluja. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Kamerassa välähtävät salaman iskut
Nokialla kuvatulla videolla näät
Kopukalla takana on tuliset vaunut
Ukkosen Jumalan ja Marian häät (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Se tietää että maailma on muuttunut jo niin
ei kukaan enää usko täällä silmänkääntäjiin
Ei näkymättömäksi meitä mikään taika tee
On turvallista tulla kunhan ensin pimenee (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Yössä syvässä kännyköiden tekstiviestit kiirii ja sähköpostit viestiä viestittää. Ylitse Länsimäen katujen kirkonkellot kumajaa. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Ystäväni. Paras Ystäväävääni, kun kerroin sulle seen, ystäävyyden oikeen rakkauden. Ystäävääni kun olit pienen hetkeen!
Ystäväni. Mun ystäävääni!! Ystäväni! Ystäväni! (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Yössä matkaa teen. Alla tähtien mennyttä kesää muistelen ja ihmisen elonkaarta kummastelen. Autoradiossa jotkut vihreät proffat pamlaa tän pallon tulavaisuudesta. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
| Eilisiin, menneisiin, meidän yhteiset hetket, retket katosivat
Hetken verran meille suotiin ja siitä sinua kiitän. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
| Menetys |
Kirjoittaja:
Sirpa-Kaarina K. |
|
| Tulit elämääni kuin unelma.
Olit jotain mitä
en tiennyt olevan
olemassakaan.
Avasit elämän
taivaan,
opetit minut hengittämään,
näkemään, aistimaan. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Salaisuus jäi. Oli unelma kaunis, oli salaisuus se tyhjästä alkunsa sai vaan se alustaan juurtuen kasvuun lähti (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Helähteli sinun naurusi Kirkkaasti kuin pulppuileva puro Kiirien ylös värähdellen alas laskeutui kuin leiskuvat revontulet (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Suudelman kosketus tuottaa onnentunnetta pehmein ja lämpimin ottein. Se antaa turvaa ja se tuo intiimiä ja kotoisia tunteita aivoihin, josta se kehittyy kyyhkyseksi tunnelman luojaksi. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
| Hetki |
Kirjoittaja:
Sirpa-Kaarina.K |
|
| Odotan, pelkään ja
toivon soittoasi, jota ei
tule!?!
Olen surullinen ettemme
ehtineet tutustua toisiimme.
Surullienn että jäi niin
paljon kokematta,
niin paljon tuntematta,
niin paljon puhumatta. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Ihmisten näen ohi kulkevan,
kirkonkylän keskustan katujen autioituvan,
harmaan taivaan ja talojen sen alla itkevän yksinäisyyttään. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Kun suru valtaa
sydämen
se painaa lujaa
sanat kuulee toisten
ei kuule kuitenkaan
selkä suorinkin taipuu
kumaraan (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Kyynel silmin muistan aikaa lapsuuden, kuinka isä tuli käymään. Kuinka sain istua polvelle ja halata häntä. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Mansikkamaani
pikkuinen osa
puutarhaani
nyt nokkosten
peittämä on
en surultani
ole jaksanut
kitkeä aurinkoon (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Menetin sen
mitä en omistanutkaan
oli vain nuorekkaat silmät.
hiljainen kaipaus
hiipien tunkeutui mieleen,
upposi sieluun
ja antoi lämmön. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Miksi revit rikki minun niin hyvin rakentamani suojamuurin? Jätit minut niin alastomaksi. Hämmensit sisimpäni sekaisin, enkä tiedä miten kokoaisin itseni jälkeesi ehyeksi jälleen. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
| Suru |
Kirjoittaja:
Annukka H. |
|
| Usvaiseen, pimeään epätietouteen kai maalasin sieluni maisemaa,
huomasin kyynelten sumun läpi katsoa valoa sarastavaa. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Koitin taas piirtää
kuvaa maailmasta,
ikuistaa kauneutta
katoavaiselle paperille,
unelmiani vapaudesta
linnun siiville. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Yksinäinen kyynel valuu suolaisena poskeani pitkin. Miksi itken, mietin?! Olen niin yksinäinen. Tuomittu yksinäisyyteen. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
| Ikkunasta ulos katson. Sadepisarat ruutua piiskaaavat. Ajatukset kesään, lämpöön, aurinkoisiin päiviin harhailevat. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| On syksy saapunut
jokainen tietää
alla lumen ja jään
talventullen ei yksikään
jaksa kevääseen
laita valmiiksi ruokalautanen
ensi keväänä
taas kuulemme sen. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Punamarjaista pihlajapuuta katselen. Se
mulle kertoo, kesä jo mennyt on. Edessä
on aika syksyn sateineen. Huuto kuikan vaiennut. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Tuli syksy ja kellastuivat pienet vihreät miehet puiksi. Lehdet ruskaantuu ja pysyttelevät maassa kuivan näköisenä purppurana. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Ylle Suomen syksy jälleen hiljalleen saapuilee. Kesäpäivän syksyinen yö peittää, kuu taivaalla tulevaa talvea peilaa. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Syysvihreä riippakoivu,
on koristellut pukunsa
keltaisin lehtiröyhelöin.
Kohta on alastomana,
odottaen lumihuntua oksilleen. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Lunta valkeaa hiljalleen leijuvaa.
Pehmeää untuvaa, puita pukemaan.
Valoa, valoa.
Jäniksen jälkiä.
Rauhallista hiljaista luonnon hämyä. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Menin ennen minäkin,
sinne minne halusin.
Eivät jalat painaneet,
eikä matkat estäneet.
Ei estänyt pakkanen
lumituiskut ei ollenkaan. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
| |
