 |
| Sanoitukset |
Sivu :
[1] 2 3 4 5 6 |
|
 |
|
Kaikki loppuu aikanaan. Niin sanotaan.
Mut ees hetken pidempään ois voinut kestää tää.
Kai sä tiedät sen, pahaa mä tarkoittanut en.
Sun kanssas hetken vain olin onnellinen. (lue koko runo / kirjoitus)
Lukukertoja : 1160
|
|
|
Satavuotta sitten päättyi tervakausi. Ja siirryttiin sellukauteen. Tänään Suomen paperitehtaat keskittyvät paperin valmistukseen Kiinassa ja selluntuotantoon Etelä-Amerikassa. (lue koko runo / kirjoitus)
Lukukertoja : 132
|
|
|
Niin se vaan on että lopputili ja lomarahat kouraani lyötiin ja työvoimatoimistoon tieni nyt mua johdattaa. (lue koko runo / kirjoitus)
Lukukertoja : 121
|
|
|
Sinitaivaan alla.
Kuka tietää.
Minne matka johtaa.
Tuuleen nukkuu,
vaiko onnen luokse
köyhän tuonee.
Luojaan joku uskoo.
Toinen kaiken kieltää. (lue koko runo / kirjoitus)
Lukukertoja : 421
|
|
|
|
Voipa, jospa voisin aina.
Mä teillä armon aina vaeltaa.
Vaan voimaton olen ihminen vajainen.
Mulle armo anna Jumala. Uskoa vahvistele. (lue koko runo / kirjoitus)
Lukukertoja : 381
|
|
|
Anna voimaa rakas Isä taivaan.
Eipä jaksa aina usko kantaa.
Ja silloin tie synninpoluille vie. (lue koko runo / kirjoitus)
Lukukertoja : 306
|
|
|
Anna voimaa rakas taivaan Isä. Myöskin mulle.
Eipä tää uskoni jaksa aina kantaa mua.
Ja silloin tieni viepi usein. Synnin taipaleelle. (lue koko runo / kirjoitus)
Lukukertoja : 380
|
|
|
Siitä jo kauan on, kun aikanaan metsätyönjohtajalle sanoin, että tää munissa myöten lumissa kahlaaminen ei oo mun hommaa. (lue koko runo / kirjoitus)
Lukukertoja : 115
|
|
|
 |
 |
 |
 |
