Oletko kuullut kahdesta sienestä,
jotka kasvoivat metsässä vierekkäin?
Oli toinen ruskea väriltään,
ja sillä vaalean paksun jalan näin.
Mut toinen oli kauniin punainen,
ja koristeena valkoiset pilkut sen.
"Minä kaunis oon, minut huomataan",
kerskui tuo punainen innoissaan.
"Minut heti poimitaan, kohta sen näät,
sinä yksin metsään tänne jäät".
Niin ruskea sieni lakkiaan,
alkoi maata kohti taivuttaa.
Ja pehmeä sade kasteli sen,
tuon ruskean sienen murheellisen.
Niin nousi aurinko, ja päivä jo uus,
tuli sienille mahtava tilaisuus.
Kuului ihmisten ääntä,
ja sienet ne,
jo nostivat lakkinsa koholle.
"Oi isä, tuonne katsohan,
nään punaisen lakin loistavan!"
Ja lapsonen juoksi sienen luo,
aikeenaan koriin poimia tuo.
"Voi sinua, pieni lapsonen,
ei sitä, se on myrkyllinen!
Mut katsohan tätä,
se tatti on,
ja sienenä aivan verraton!"
Siis mikä on opetus tarinan tään,
ei ulkoinen kauneus jonka mä nään,
merkitse mitään jos pöyhkeä on,
ja ystävänä täysin kelvoton!
Runoja satuja vitsejä ja laulun sanoja: AarreRunot.com
|
Kirjoituksen herättämiä ajatuksia, kommentteja, rakentavaa palautetta, kehuja ...
0 kommenttia (kommentoi)