Arvoisa Herra Alzheimer.
Sinä tulit kutsumatta,
tunkeuduit meidän elämäämme.
Asetuit asumaan vaivihkaa,
Salaa työnnyit, luikertelit.
Vähitellen rikoit ihmistä,
pala palalta teit työtäsi.
Veit toisen omaa, et kysellyt saisitko.
Sinä otit!
Nyt sinut on tiedostettu,
mikä sinä olet, sinulla on nimi.
Olet paha, Herra Alzheimer.
Viet vähitellen ihmisyyden.
Syöt! Kaluat!
Et ole tervetullut Herra A
Olet loinen, villiköynnös,
ei sinusta ole mitään hyötyä.
En rakasta sinua!
Saat pahoin voimaan, minutkin.
Olet ällöttävä tyyppi.
Runtelet rakastani,
viet voimat.
Mutta. "Minä nostan silmäni vuoria kohti,
sieltä tulee minulle apu.
Apu tulee minulle Herralta,
joka on tehnyt Taivaan ja maan."
Psalmi 121
Runot sadut vitsit ja laulujen sanat: AarreRunot.com
|
Kirjoituksen herättämiä kommentteja, ajatuksia, rakentavaa palautetta, kehuja ...
1 kommenttia (kommentoi)Hoitoalalle opiskelevana tunnen runosi herra Alzheimerin..hienosti olit laittanut tuskan runon muotoon. Käsitellyt kipeää aihetta. Voimaa kestää kaikkea mitä läheisen sairaus tuo. Kiisla
Kommentoija: Kiisla . Kommentti lähetetty: 16.10.2011 15:15 | #697