Niinkuin tyynellä säällä uinuu tuuli pesissään,
säilyy suru sydämessä, sykkien rinnassa kantajansa.
Välillä se yltyy hiljalleen tai nousee äkkiarvaamatta,
repien riepottelee ja saa haukkomaan henkeään.
Toisinaan sen tuntee ihollaan vasta kun pysähtyy hiljaa paikoilleen.
Kuoleman kanssa on opittava elämään,
elämän kanssa on opittava nöyrtymään.
Kuuta omakseen ei saada voi taivaalta,
juuri siten siitä jokainen voi nauttia.
Mitä ympärilläs näet, sille anna arvostusta.
Niin äkkiä sen tilalla voi olla suru musta.
Runot sadut vitsit ja laulujen sanat: AarreRunot.com
|
Kirjoituksen herättämiä kommentteja, ajatuksia, rakentavaa palautetta, kehuja ...
0 kommenttia (kommentoi)