Älä kirjoita mitään valmiiksi.
Ajattelin muinoin eläneitä
taiteilijoita.
Mikä valtava alkutyö heiltä
vaadittiinkaan
ennen kuin he tulivat
kuuluisaksi.
Vasta heidän kuoltuaan he
saivat sen, minkä olisivat elossa
ansainneet.
Eivät nähneet tarpeeksi päiviä
saadakseen tunnustusta näkijöinä.
Heidän jälkiään ihailemme.
Aikojen mestareilla
oli värikkäämpi palapeli,
josta rakentaa.
Oli luonnon äänet, värit ja tuoksut.
Vielä mökkikin järven kirkkailla rannoilla.
Ei lentokenttää lähistöllä,
siivillä lentävää konetta.
Sieltä mökistä ei tarvinnut kauaksi mennä.
Aistien paratiisi hyökyi
aaltojen lailla.
Kun ovi avautui, se sulautui ja
imeytyi luontoon.
Puhtaat aistit saivat vastetta luonnosta.
Säveltäjät, maalarit ja kynätaiturit loihtivat paineessa luomuksensa.
Ihminen, niin kaukana kodista.
Ei edes tarvitse mainita kaikkia pinnallisuuksia.
Tunnemme vain kuinka betoni,
teräs ja muovi tukahduttavat aistiemme
elämänvoiman.
Runot sadut vitsit ja laulujen sanat: AarreRunot.com
|
Kirjoituksen herättämiä kommentteja, ajatuksia, rakentavaa palautetta, kehuja ...
0 kommenttia (kommentoi)