Vanhuuttaan kitisee kulunut metsä, kuiskauksin enkelit tunteitaan viestivät, leningit kimaltelevat puiden kätköistä, siellä enkelit leikkivät hippaa ja nauravat helisten, niin että metsä saisi voimaa jaksaakseen seuraavankin päivän,
Enkelit sivelevät kultaisia kukkia, ja pian ne taas nousevat juurilleen, ja minä katselen tätä kauneutta omasta maailmastani, jossa karu todellisuus syöksyy ylleni valtavana hyökynä
Ja minä toivon, toivon oikein kovasti, että voisin sukeltaa luokse noiden enkeleiden, ettei tarvitsisi koskaan palata, ja että nuo yliluonnolliset neidot tulisivat tekemään ihmeitä meidänkin maailmaamme, nostaisivat hymyn ihmisten huulille ja poistaisivat ankaruuden ja vihan väliltämme, tekisivät maailmastamme kauniimman paikan elää. Vieläkin kauniimman kuin ne kultaiset kukat enkeleiden syleilyssä ...
Runot sadut vitsit ja laulujen sanat: AarreRunot.com
|
Kirjoituksen herättämiä kommentteja, ajatuksia, rakentavaa palautetta, kehuja ...
0 kommenttia (kommentoi)