|
AarreRunot.com - Lämpimästi tervetuloa!
Oletko mahdollisesti piilottanut kirjalliset aarteesi pöytälaatikkoosi? Haluaisit silti tietää mitä mieltä muut ovat kirjoituksistasi? Nyt voit helposti lähettää omat aarteesi muidenkin luettavaksi (nimimerkillä tai omalla nimelläsi) ja samalla mahdollisesti saat rakentavaa palautetta ja kehuja tuotoksistasi. AarreRunot.com on kasvava kokoelma pöytälaatikkokirjailijoiden runoja, satuja, vitsejä, laulun sanoja, tarinoita, sananlaskuja, värssyjä ja sanoituksia. Sana on vapaa ...
Julkaise oma kirja! Klikkaa ja lue lisää.
|
|
| On kaunis aamu
herään linnun lauluun
ja toivon että joka päivä
voisi olla samanlaista
sininen taivas
auringon pilkahdus
lämmin ilta
kuun kirkkaus (lue koko runo / kirjoitus) |
|
 |
 |
 |
 |
 |
|
 |
|
| Sydän on täynnä tyhjyyttä, enkä tiedä miksi.
Mieli tulee täyteen pilkkaa ja ivaa, unelmat särkyvat palasiksi. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
 |
 |
 |
 |
 |
|
 |
|
| Rahisevat huutoni kaiuin läpi porttiholvin, ääneni kuulen, tunnottoman,
huuleni rohtuneet, kuivuneet pelosta, (lue koko runo / kirjoitus) |
|
 |
 |
 |
 |
 |
|
 |
|
| Minkä takia ihmisten
pitää puhua toisten seläntakana
hirveitä asioita
niillä asiat huonommin
ja ne ei osaa nauttia siitä mitä heillä on (lue koko runo / kirjoitus) |
|
 |
 |
 |
 |
 |
|
 |
|
| Mua harmittaa niin
teidän puolesta
teitä ei enää ole montaa
ja te taistelitte näin kauniin
maan puolesta
te annoitte meille itsenäisyyden (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Isäni
opasta tie tasainen
rairoilla on lasinen sydämeni.
Unohduksen kalmistossa
vieraalla maalla
Seison hautakumpusi äärellä. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Nyt on kevät,
auringon säteet heijastuu hankeen.
Puut kuurassa ovat.
Lähtösi jälkeen tuoksusi jäi eteiseen,
iltaa odotan kun tulet takaisin. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Mä näin perhosen laskeutuvan
alle auringon valon se oli kaunis
sen kauneus täytti kaikki murheet ja tyhjyyden (lue koko runo / kirjoitus) |
|
 |
 |
 |
 |
 |
|
 |
|
| Tulisit jo kevät
kasteisella nurmella
pienet puolukkavarpaat.
Letit tuulessa tanssien
perhosen kanssa kilpaa! (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Kaksi krookusta
pienempänä
keltainen
ihan vieressä
hieman suurempi
violetti
vieri vierikkäin
kutein useana
vuonna ennenkin
niin kaunista
jotain niin
hellyttävää. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Seison kuin konserttisalissa
aitiopaikalla.
Äänet sulautuvat yhteen
ilman kapellimestariakin.
Oli pakko pysähtyä
jäädä kuuntelemaan (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Näytit ulos päin tyynelle vaikka katselit sisintäsi kuin kuohuvaa merta.
Yritit kantaa vastuutasi, vaikka sydämesi oli itkenyt verta.
Asioita, joiden vuoksi sinä olet juuri sinä ei enää ole olemassa.
Elämäsi on kuin näytelmä jota olet vain sivust (lue koko runo / kirjoitus) |
|
 |
 |
 |
 |
 |
|
 |
|
| Lapsuuden kesissä aina sininen taivas,
aurinko paistoi kuumasti.
Heinäkuorman päällä
makasin selällään
söin heinästä metsämansikoita. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
 |
 |
 |
 |
 |
|
 |
|
| Vanhuuttaan kitisee kulunut metsä, kuiskauksin enkelit tunteitaan viestivät, leningit kimaltelevat puiden kätköistä (lue koko runo / kirjoitus) |
|
 |
 |
 |
 |
 |
|
 |
|
| Iso mies,
lähes kaksimetrinen,
polvillaan edessäni.
Kertoo kuinka olen kietonut
hänet pikkusormeni ympärille! (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Tänään ajattelin sinua
sanojasi
pitkäksi venyneitä puheluja kanssasi.
Miten istut kokouksessa
tärkeitä päätöksiä tehden.
Miten ajatuksesi harhailivat luokseni (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Minäkö se olin, joka särkyneet sydämen sirpaleet horroksestaan keräsi, minäkö olin se ihminen, jonka kasvot huurtuneesta peilistä heijastuu,
minäkö aiheutin tuskan, joka ihmisen ajaa hetkeksi elolliseen kuolemaan (lue koko runo / kirjoitus) |
|
 |
 |
 |
 |
 |
|
 |
|
| On monta syytä muistaa PÄIVÄ NAISTEN,
niin nuorten, vanhain, kaikkein kaunokaisten.
Kuin mummin, äidin, kullan oman armaan,
he ansainneet on huomion sen varmaan. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Taivaan tuuleen
lensivät vuodet kun kohdattiin,
eikä entistä enää ole.
Tartuin sinuun pysyvästi
vielä kerran
ja useasti uudestaan. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Kanalassa kaaos painaa, naapurit oli ottanut kukon lainaa.
Nyt on kiire ja hoppu, koska kanamunat ovat loppu. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
 |
 |
 |
 |
 |
|
 |
|
| Sie etelästä olit, mie Karjalast,
ja piti lähtee suamaan kuntoa paremmaks.
Hait tanssiin minnuu ja kahoit silimmiin,
heti tuntu kuin ois piässy näyttelijäks filimmiin. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Poika kätensä tytölle ojentaa,
tyttö ujosti eleeseen vastaa.
Käsikkäin he kulkevat,
kohti merenrantaa suuntaavat. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Sotilaat kiduttivat ja
pilkkasivat kuninkaaksi.
Heidän tekonsa anteeksi
pyysi hän armoa anellen.
Hän on mies nimeltään Jeesus. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| On taas maailmaan lama-aika iskenyt.
Unelmat maailman haihtuivat sortuivat.
Ja tuuleen hiekkalinnat vallan haihtuivat. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
| Saint |
Kirjoittaja:
ShadowDude |
|
| Let my lies swallow you
when I strike a knife through you
I see you crying and bleeding
but I just start laughing (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Sotilaat pilkkasivat taivaan
kuningasta vain kuninkaaksi.
Jumala isältään hän armoa
pilkkajilleen ristillä pyysi. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Naapurin mökillä satoa
korjataan omenapuista.
Vene on talvisijoillaan
ja kesämökki talvikuntoon
laitettuna on jälleen. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Tänä vuonnakaan, tiedän sen.
Etten mä jää paikoilleni.
Mä nousen taas polkupyörän
satulaan ja pitkin poikin
Suomen maata ajelen. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Vene taas talviteloilla
on ja kesämökki jälleen
talvikuntoon laitettuna.
Viimeinen vilkaisu näihin
maisemiin edessäni on. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
 |
 |
 |
 |
 |
|
 |
|
| En tahdo jaksaa,
mutta pakko olisi.
Tahdon vain sinua mä rakastaa,
sinut löytänyt aikaisemmmin jos olisin,
en olisi tässä. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| On helppo itkeä vahvaa olkaa vasten
ja kirjoittaa sydämen sivut uusiksi,
mutta sydämen sääntöjä Sinäkään,
rakkaani,
et ole oikeutettu muokkaamaan. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
 |
 |
 |
 |
 |
|
 |
| Juhla |
Kirjoittaja:
Erkki Saikkonen |
|
| Syksynjuhla
ruskaloisteessa
heijastus rantavedestä
koivujen kultaiset paljetit
pihlajien punaiset rubiinit. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Katseesi harhaili ympäri huonetta,
lopulta pysähtyen suoraan silmiini.
Kysyvästi, hämmästyneen näköisenä.
Olen mummisi,
esittäydyin,
sinun oma mummisi! (lue koko runo / kirjoitus) |
|
 |
 |
 |
 |
 |
|
 |
|
| Turkulaisest mamma plaras tarjouksi
äijä hilja sohva reunal hörppäs kaffe.
Kyl maar oikke meitä siinä oli kolme
kolme turkulaist ja pöyräl kuppi kaffe. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
 |
 |
 |
 |
 |
|
 |
|
| Pienen pirtin
portti narahteli
kun sen
aukaisin
lumi jalkojeni alla
myöskin
narskahteli
kun sitä kohti
astelin (lue koko runo / kirjoitus) |
|
 |
 |
 |
 |
 |
|
 |
|
| Minä vihaan sinua
koska viet minulta kaiken
enää et kuulu elämääni
sillä tahdon aidon rakkauden
jonka kanssa voin elämäni jakaa (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
| Tarkoituskin ollut lie
opettaa lapselleen
kulkea elämän
niin mutkikas tie
oikomatta liikaa
totuudessa pysyen. (lue koko runo / kirjoitus) |
|
|
|