Mietin miksi minulla on juuri tämä elämä,
Miksi joskus tuntuu kuin olisi tarrautuneena ikuiseen valheeseen,
Miksi suru ja ilo sekoittuvat sekavaksi rykelmäksi kehossani,
niin etten tiedä kuka olen,
Kuin rakkaus olisi piilossa, esiintyisi vain teennäisyytenä,
Ja minä olisin suuri valokeila, jota vasten maailman meno kaatuu,
Silti,kun tuulen henkäys tavoittaa minut avoimen ikkunan kautta,
Tuntuu kuin saisin varjokuvastani vahvemman,
Ja sieluni jaksaa odottaa yhä paikoillaan,
Aikaa joka meidät kaikki vihoistaan parantaisi...
Runot sadut vitsit ja laulujen sanat: AarreRunot.com
|
Kirjoituksen herättämiä kommentteja, ajatuksia, rakentavaa palautetta, kehuja ...
0 kommenttia (kommentoi)