Sinä kasvoit kuin vähäinen verso, ilman vartta, ilman kauneutta.
Emme Sinuun mieltyneet, ei ollut Sinulla sellaista hahmoa.
Olit kipujen mies ja sairauden tuttava,
koska kannoit meidän kipumme ja taakkamme,
pahat tekomme Sinut lävistivät, vain haavojesi hinnalla parannuimme.
Ja Sinä näit ahdistuksesi jälkeen Jumalan valon
ja tulit suurten joukkoon,
koska olit kantanut syntimme ja anonut pahantekijöillesi armoa.
Lamppujemme hiipuvia liekkejä et tänäänkään sammuta,
jo valmiiksi murtunutta et uudelleen muserra.
Sinä, Herran palvelija, toteutit Jumalan liiton,
sielujen pimeät vankilat pystyt tänäänkin avaamaan,
pimeydestä valoosi
ja uskon todellisuuteen johdattamaan,
sokeiden silmät avaamaan.
Kaukaiset rannat ikävöivät opetustasi,
Sinä voit saattaa oikeuden kaikkialla voimaan.
Runot sadut vitsit ja laulujen sanat: AarreRunot.com
|
Kirjoituksen herättämiä kommentteja, ajatuksia, rakentavaa palautetta, kehuja ...
0 kommenttia (kommentoi)