"Hei!" huudahdin ystävälleni vaalean newforestinponini selästä. Olin menossa ostoksille torille, jonka olin tuntenut pienestä pitäen jokaista piirtoa myöten. Ratsastin pientä, kiemuraista hiekkatietä pitkin.
Saavuttuani perille näin kaikkialla pieniä kojuja ja paljon ihmisiä. Käsityöläisneidit Elina ja Tiina myivät virkkaamiaan ja ompelemiaan vaatteita ja koristeliinoja. Kauppa taisi käydä hyvin, sillä he hymyilivät aurinkoisesti ja heidän kasvoiltaan loisti ilo.
Myös tilallani käynyt nokikolari Arto oli lähtenyt ostoksille. Hänen ihollaan helmeili hiki, ja hänen kätensä olivat noen peitossa. Hän oli ehkä juuri tullut töistä ja päättänyt tulla kotimatkallaan ruokaostoksille. Hänellä oli korissaan kai ohraleipää, pari litraa maitoa, muikkuja sekä vehnäjauhoja.
Torin laitaa koristivat pionit, joita naapurieni Heikin ja Lotan puutarhuri Tove hoiti. Hän kitki rikkaruohoja ja kasteli kukkia, joita ohikulkijat pysähtyivät ihaillen katselemaan.
Kukkiin taisi ihastua myös naapurieni poika Otto, joka tuli muutaman kukkapenkistä nyhtämänsä pionin kanssa luokseni hymyillen. Hän kysyi, että voisinko tulla heidän perheensä luokse illalla kylään ja ojensi kukkakimpun minulle. Lupasin tulla avuksi peltotöihin.
Kylällämme ei ole juuri koskaan ollut paljon miehiä, joka johtuu siitä että useimmat heistä ovat kuolleet sodassa tai joutuneet sotavangeiksi, ja sen takia peltotyöt on yleensä tehty talkoilla naisten kesken.
Pienenä pidin kylän yleisen tilanteen takia ihan tavallisena sitä, että minulla ei ole isää, sitä että isä oli lähtenyt sotaan Venäjää vastaan eikä ollut koskaan palannut takaisin.
Aloin ymmärtää tilanteen lopullisuutta vasta sitten kun näin äidin itkuiset kasvot ja sen, kuinka hän vaikeroi vuoteensa pohjalla.
Minun piti kahden vanhemman siskoni Hilkan ja Raijan kanssa hoitaa pienempiä sisaruksia ja hoitaa kaikki taloustyöt karjan kasvatuksesta ja lehmien lypsämisestä talon siivoamiseen.
Eräänä kuulakkaana ja valoisana aamuna ruoka oli hyvin vähissä, ja pienemmät sisarukset huusivat nälkäänsä, eikä äitiä nähynyt missään. Hilkka, Raija ja minä etsimme häntä jokaisesta huoneesta, aitasta ja navetasta sekä pellolta.
Lopulta päädyimme kysymään muilta kyläläisiltä minne äiti olisi voinut mennä. He kertoivat hänen lähteneen etsimään isää.
Pikkusiskomme Alexandra ja veljemme Reijo ja Sergei eivät ymmärtäneet minne isä oli mennyt ja olivat seuranneet äitiä kaikkialle silloin kun äiti oli vielä ollut kotona. Hilkasta, Raijasta ja minusta vaikutti siltä, että meidän olisi pakko löytää äiti ennen kuin hänelle tapahtuisi jotakin hirvittävää.
Runot sadut vitsit ja laulujen sanat: AarreRunot.com
|
Kirjoituksen herättämiä kommentteja, ajatuksia, rakentavaa palautetta, kehuja ...
0 kommenttia (kommentoi)