Lehdettömät koivut kuin suuret luudat,
lakaisevat taivaan puhtaaksi myrskypilvistä.
Jäljelle jää vain pilvien riekaleet, jotka nekin kohta katoavat
auringon nousun tieltä.Tulee taas uusi aamu, toivoa täynnä.
Yksi monista jo menneistä, sillä tämä hetki katoaa.
Aikaa ei ole, on vain ihminen ajattomuudessa kulkeva,
vaikka kello naksuttaa aikaa.
Et ehdi huomata naksahdusta ennen kuin tulee jo uusi.
Ehditkö elää naksahdusten välissä?
Hengititkö, kertyikö muistoja, elitkö, haluaisitko elää hetken uudelleen?
Vain lukemattomien kellojen naksahdukset kertovat, kuinka hetket kulkevat eteenpäin vailla päämäärää. Olematonta aikaa kohti tuntemattomuutta,
jota ei ole olemassa, koska aikaa ei ole.
Vain musta ajaton avaruus, sen lukemattomat tähdet, kivet, jäät ja planeetat.
On myös Tellus, joka kiertää aurinkoa jatkuvasti, ympäri ja ympäri
ja aina vaan ympäri. Niin kauan kunnes päättyy suuren mustaan ajattomaan aukkoon. Missä on ihmisen aika? Missä ovat työsi tulokset, omaisuutesi, omaisesi, rakkautesi tai rakastamatta jäämisesi, riidat, pettymykset ilot, erot.
Minne on kadonnut aika, jonka käytit näiden asioiden kohtaamiseen?
Takanasi on vain naksuttava kello, ihmisen keksimä ajan mittari
joka mittaa olematonta aikaa.
Runot sadut vitsit ja laulujen sanat: AarreRunot.com
|
Kirjoituksen herättämiä kommentteja, ajatuksia, rakentavaa palautetta, kehuja ...
0 kommenttia (kommentoi)