Minä tupakaksi panin,
takkaan puhaltelin.
Takka kuunteli kun sorruin,
murheisiini murruin,
hyljätyksi tunnuin.
Takka sen kuin tummui,
haukkoi, haukotteli:
" turhanpäiväisiä huolet eläimen,
näin vanhaksi kun elät,
ei tarvitse kuin olla,
kantaa tiiltä päällään"
Takan suljin,
pois kuljin.
Mitäpä tuo tietää,
mikä päätä hiertää.
Runot sadut vitsit ja laulujen sanat: AarreRunot.com
|
Kirjoituksen herättämiä kommentteja, ajatuksia, rakentavaa palautetta, kehuja ...
1 kommenttia (kommentoi)Oivallinen veto, löytyi lohduttaja: puhuva takka. Murehtijan pohdintaa huumorilla höystettynä. Riimitys toimii, vie ajatusta eteenpäin. Ehkäpä keventyneenä lähtee taas lukijakin toimiinsa. Kiitos runosta!
Kommentoija: Jukka . Kommentti lähetetty: 24.09.2016 0:32 | #907