Vuorikiipeilijän mielestä on paras paikka tiellä
siellä mistä nousu alkaa, yhtä jalkaa ylöspäin
itseluottamusta täynnä, liian korkealla vielä
voiko ylpeyttänsä niellä, täällä enää ollenkaan
Minä tiedän kyllä paikan, sinne ei voi kaikki tulla
liian monta malkaa mulla, oli vielä silmilläin
Elämästä vaikka huokuu, aito onni sekä rakkaus
aika lailla tyhjä pakkaus, oli näillä retkilläin
Kumpikin on hetken hiljaa, kaikuu kylmä avaruus
huipulla kolmetoista kolkytkuus
Sitä sarkaa kyllä riittää, vaikka viikatteella niittää
päivät pääksytysten kiitää, yötä myöten viilettää
yhä kauemmaksi karkaa, täältä kaikki lähtökohdat
Kaiken nähtyäsi johdat, aina muita eteenpäin
Yltä päätä kaipausta, ajan parantavaa haavaa
kohti ääretöntä aavaa, vielä kipuamaan jäin
Vuorikiipeilijän mielestä on paras paikka tiellä
siellä mistä nousu alkaa, yhtä jalkaa ylöspäin
Runot sadut vitsit ja laulujen sanat: AarreRunot.com
|
Kirjoituksen herättämiä kommentteja, ajatuksia, rakentavaa palautetta, kehuja ...
2 kommenttia (kommentoi)Monipolvinen runo,joka sai ajatukseni juoksemaan,pohdiskelemaan elämää,sen pulmia ja näitä joskus mutkaisia ihmissuhteita
Kommentoija: osmo.akseli@netti.fi . Kommentti lähetetty: 12.08.2018 18:36 | #932
Kiinnostavia lauserönsyjä, jotka ikäänkuin kuvaavat tuota loputonta nousua ylöspäin. Runossa on myös minulle myös arvoituksellisuutta tai jopa mystisyyttä. Kukahan on se toinen henkilö joka tässä on mukana? Kapuaminen näyttää saattavan henkilön terveeseen itsetutkiskeluun. Hyvä!
Kommentoija: Jukka . Kommentti lähetetty: 13.09.2016 4:12 | #900