Luona vanhan valkaman
ruuhi rannan soutajan
tuulastajan kuutamoon
huomaamatta tullut oon
ne vilkutellen valojaan
hakemaan käy kalojaan
ei pieni tuulenvirekään
kiikuttele venettään
on meri tyyni, aalloton
ja rantaviiva eloton
Kun vaiti, hiljaa riisuutuu
ilkosilleen lehtipuu
Sen peilikuva muodostaa
veden pintaan varjojaan
jotenkin ne muistuttaa
kasvotonta huopaajaa
Kun Kirkas ulkokallan kuu
meren ylle kulkeutuu
ja suotajilta silmistään
etsimään käy pilkettään
Vierelle varjokuvien
käy hiljaisuutta pyyhkien
joutuisa liike atraimen
pinnalta ajan utujen
Sen tehtävä on välähtää
kun merenpinta väräjää
käy elo kalan kapinaan
sen puisen varren vapinaan
suomuisen kyljen kiilumaan
kuunkajo noston alla saa
ja vanha ruuhi narahtaa
on elon pyyntö pohjallaan
Ja aika kulkee verkalleen
luoden ääriviivojaan
aamuöiseen huurteeseen
ruuhirannan riitteeseen
Runot sadut vitsit ja laulujen sanat: AarreRunot.com
|
Kirjoituksen herättämiä kommentteja, ajatuksia, rakentavaa palautetta, kehuja ...
0 kommenttia (kommentoi)