Soinneissa mustarastaan
muistaa
Luoja luonnonlastaan.
Vaikka, kevät kesän kynnyksellä,
syysmuuttoaurana sydämellä.
Elon ehtyessä varjoisastaan,
kaitseeko
kointähti kirkkaimmastaan?
Miksi suru, sairaus säällisellä,
tykösi iltaruskon häivehellä.
Kaihonkyynel kertaumastaan,
ikävöinnistä, rakkaimmastaan.
Surunsävel syvyyksistä,
soinneissa mustarastaan.
Runot sadut vitsit ja laulujen sanat: AarreRunot.com
|
Kirjoituksen herättämiä kommentteja, ajatuksia, rakentavaa palautetta, kehuja ...
0 kommenttia (kommentoi)