Yöllä valoon kurkottaa,
ainainen valvoja.
Kivut hereille taas tuudittaa,
tervehtii kuin tuttavaa.
Tämä ei ole katoavaa,
jatkuu aina vaan.
Sisältä syö ja kalvaa,
tähän ei löydy salvaa.
Tätä ei voi parantaa,
se elämää rajoittaa.
Hajottaa, raunioittaa,
mielen vakavoittaa.
Se pompottaa, se kusettaa,
sitä ei voi itsestä irroittaa.
Aallottaa ja pompottaa,
kuin laitapuolen kulkijaa.
Asiat voi ohittaa,
kunnes omaan nilkkaan kopsahtaa.
Sitten tietää mitä tarkoittaa,
kun kipu sut ansoittaa.
Runot sadut vitsit ja laulujen sanat: AarreRunot.com
|
Kirjoituksen herättämiä kommentteja, ajatuksia, rakentavaa palautetta, kehuja ...
0 kommenttia (kommentoi)