Sykkii huoneeni tyhjyyttään
haamut vain seinällään
jotka tuntevat elämäin
sen parhaimpain
muistot vain
nyt ovat mun seuranain
ei hyväillen
vaan ääneti kertoen
tuon eletyn elämän.
Saapuu pimeys huoneeseen
varjoin mukana hiljalleen
tunnen vuosien entisten
pois menneiden
jo elettyjen
kauaksi haihtuneen
myös mieleen tiedostuneen….
ei paluuta entiseen.
Antaa öinen pimeys
pehmeä hämäryys
hiljaiseen huoneeseen
rauhalliseen
ja varjoiseen
myös muistoja iloineen
ovathan tulleet ja lähteneet
myös menneeseen kuuluneet.
Kirjoituksen herättämiä kommentteja, ajatuksia, rakentavaa palautetta, kehuja ...
1 kommenttia (kommentoi)Surullien haikea, mutta lopussa toivo ja oma tila antaa rauhan.
Kaunis runo, tätä on elämä.
Kommentoija: Raimo S . Kommentti lähetetty: 10.09.2013 6:24 | #856