Syksyn hento kellokukka
yrittää ponnistellen kohota maasta
kukkiakseen vielä hetkisen
kaunistaakseen maailman pimeyttä
mutta uupuu
ei jaksa enää vaan nuokahtaa
pois haihtuu.
Tulee aika kun huomataan
ei ole mitään
ei mitään muuta
kuin pieni musta
lauseen lopussa oleva piste.
syntyikö mitään sellaista
mitä haluttiin
mitä yritettiin.
Aamun aurinko ilkkuu
öisiä haaveita
täysikuun valaisema yö
nauraa päivien unelmia
tuska sielussa
tekee toiveista tuhkaa
maailmalle ei kuitenkaan
murheita huudeta
sulkeutuu kirjan kansi.
On aika alkuun
on aika loppuun
on aika luovuttaa
kun luopumisen aika koittaa
veripunaiset kukkaset
syntyvät luopumisen tuskasta
vaan se on tehtävä
jokaisen on luovuttava silloin
kun ei jaksa
vaan uupumus valtaa.
Kirjoituksen herättämiä kommentteja, ajatuksia, rakentavaa palautetta, kehuja ...
0 kommenttia (kommentoi)