Taas muistoissani kerran kuljen
lapsuuteni ajan maisemiin.
Hetkeksi vain silmäni kun suljen
pääsen jälleen aikaan rakkaaseen.
Kuljen ruohoisilla pihateillä
nousen rinnemaille metsäisille,
iloissani laulan kera lintusen
mi heläytti ilmaan säveleen.
Luo aamukaste pisaroitaan
kirkkahia kimmeltelemään,
pihanurmen pienimmänkin korren
se kultaa timanttien säihkeellään.
Puna-apiloiden pellon loiston
nään hehkussa taas aamu-auringon,
sen kukkivana meren selänteenä
saan muistoissani nähdä uudelleen.
On pihapolku eessä silmieni,
ja tanssin siellä jaloin paljahin,
tuulen väreet soivat musiikkina
kun liidän keinuellen eteenpäin.
Ahon laitamilla marjapaikka
kutsuu mua metsämansikoilla,
ja koivupuiden latvain liehunnassa
luo suvisoitto omat säveleensä.
Hiljaisena kuuluu soitanta
kaiutellen ilmaan säveleet.
Muistoihini kiirii tuokioita
silmiin nostattaen kyyneleet
Silti muistaen tuon lapsuusajan
mi mieleen tuo myös metsän lehtimajan,
kuljen ilomielin aikaan kauneimpaan
tään elämäni parhaan satumaan.
Kesän perho kultasiipineen
lehahtelee ohi silmiein.
Tunnen vielä vuosienkin jälkeen
siipein havinat nuo ihollain.
Aistin pihasireenien tuoksut
lehdosta mä poimin kieloin kukat,
katajainen tuoksuu kivikoissa,
kämmekkäkin soitten sammaleissa.
Silmät suljen taasen uudelleen,
muistoin katsein palaan takaisin
viell’ aikaan onnellisen lapsuuden
miks koskaan muistoistani palaisin.
Mä katsoin aikaa menneen, eletyn
en lähde sieltä enää takaisin,
nyt muistojeni kera sinne jään,
silmin suljetuin, aikaan lämpimään.
Runot sadut vitsit ja laulujen sanat: AarreRunot.com
|
Kirjoituksen herättämiä kommentteja, ajatuksia, rakentavaa palautetta, kehuja ...
0 kommenttia (kommentoi)