Virtuaalirakastuneet
Kaksi yksinäistä, kaukana toisistaan.
Vaeltelivat suunnatta ja arvaamatta lainkaan.
Mitä kohtalot varalleinsa suunnitelleet olikaan.
Monet kesät ja talvet kulkujaan menivät,
keväät ja syksytkin huomaamatta heiltä jäivät.
Kun pimeys oli jo sieluihinsa tullut, noille toisistaan tietämättömille.
Kuin toivonsa jo menettäneinä, korteensa viimeisiinsä tarttuivat.
Nuo toisiltaan tietämättömät samat mielissä kirjautuivat,
sivustolle yksinäisten, tuona syksynä viimeisenä.
Huomioivat toisensa, nämä yksinäiset sielut.
Yhteytyivät välillänsä, toivonsa kenties herättämät.
Siitäpä satu kaunis alkoi, hitaudella suhde vain maustui.
Kunnes viimein tapasivat, nuo toisillensa tutut vieraat.
Hermostuneet toisiansa alta kulmain silmäilivät,
pian jo juttuun jos toiseenkin, kanssa toisen syventyivät.
Siitähän kehittyikin taru soma.
Tulleet toinen toisillensa, ollen hälle Rakas oma.
Matka taittuu suhde kasvaa, kuin korkoa arvotalletusten.
Milloin vihdoin aika se koittaa,
jolloin päivät kaiket voivat ollen kasvotusten.
Sinä päivänä, silloin Rakkaus voittaa.
Runot sadut vitsit ja laulujen sanat: AarreRunot.com
|
Kirjoituksen herättämiä kommentteja, ajatuksia, rakentavaa palautetta, kehuja ...
0 kommenttia (kommentoi)